torstai 29. joulukuuta 2016

Vegan regatta

Vaiheikas vuosi lähenee loppuaan ja on aika muistella vuoden 2016 kohokohtia. Vega julistaa alkaneeksi juhlaregatan, jossa on kolme kilpailusarjaa. Jokaisessa sarjassa on kolme sijoitusta. Palkitut summaavat kukin omalla tavallaan päättyvää vuotta.

Naiset ja herrat! Ensimmäisenä jaetaan Kuuluvan Kuunarin palkinto. Palkinto on suunnattu rohkealle linjaukselle, joka jää mieleen ja herättää ajatuksia. Hyvään sijoitukseen vaaditaan lisäksi filosofinen, kysymyksiä herättävä aspekti, joka haastaa kuulijaansa ja nostattaa hänessä ambivalentteja tunteita.

3. sija: nimimerkki M4rCu5 D:n musiikkikappale ”The Wall (Who's Gonna Pay?)”


”Who's Gonna Pay” on vuoden tunnelmia laajemminkin kuvaava musiikkiesitys, joka ei tyhjene yhteen kuuntelukertaan. Kappale nostaa esiin kysymyksen, johon taustalaulu vastaa. Kuulija jää kuitenkin vielä odottamaan solistin vastausta ja kyselee itseltään: no, miten on? Tämä heijastaa niitä tunnelmia, joissa maailma siirtyy tammikuun 20:nteen päivään. Siihen asti jokaiselle on jotakin ja kukin voi vastata kysymykseen oman näkemyksensä mukaisesti.

2. sija: komissaari Jyrki Katainen

Nyt kun toimittajat eivät enää tiedä eivätkä välitä, mitä Jyrki Katainen tekee työkseen, hän on päässyt kiitolliseen asemaan, jossa hän voi aina välillä pyörähtää rennosti suomalaisen median haastateltavana ja heittää löysiä kommentteja politiikan suurista linjoista. Katainen on tarjonnut vastavoimaa nousevalle ”oikeistopopulismille”, joten toki hänen lausuntonsa esitetään sen kummempia kyseenalaistamatta. Katainen on hienosti oppinut vanhat fraasit siitä, kuinka populistit tarjoavat monimutkaisiin kysymyksiin helppoja vastauksia, vaikka asiat ja ratkaisut ovat tosiasiassa monimutkaisia ja vaikeita. Hänen oma ratkaisunsa Unionin ongelmiin on, että tarvitaan lisää integraatiota. Asioiden jatkuminen nykyisellä radallaan on ilmeisesti Kataisen käsitys monimutkaisesta ja vaikeasta ratkaisusta. Kolmen tai viiden vuoden kuluttua tämä on jo aivan toinen unioni, Katainen toteaa, ja myhäilee mielessään, kun kukaan ei jaksa välittää hänen puheistaan.

Kuuluvan Kuunarin palkinnon 1. sija myönnetään Antti Rinteelle.

 
Mäntsälän kunta päätti tänä vuonna ensimmäistä kertaa antaa kuntapaikkoja pakolaisille. Asiasta järjestettiin kunnantalolla useita keskustelutilaisuuksia, joissa paikkakunnan aktiivinen Rajat kiinni -piiri teki kantansa selväksi. Mieleenpainuvin oli kuitenkin kunnanvaltuutettu (ja SDP:n puheenjohtaja) Antti Rinteen maaliskuisessa keskustelussa esittämä kysymys: ”Kuinka paljon [tämä] turvapaikanhakijajoukko on nyt työllistänyt suomalaisia tä[mä]n prosessin aikana, et[tä] kuinka paljon uusia työpaikkoja syntyy?” (videon kohdassa 18:47–18:58). Mäntsäläläinen kansalaisaktivisti Susanna Kaukinen laukoi tähän: ”veronmaksajien rahoilla!” Sitäkin enemmän sivustakatsoja jää miettimään: onko tuo mies ollut maamme valtiovarainministerinä?


Siirrymme nyt jakamaan Profetaalisen Prikin palkinnon. Palkitulta vaaditaan enteellistä osoitusta siitä, mitä tulevaisuudessa kenties siintää. Hyvä sijoitus edellyttää, että henkilö, teos tai hetki on onnistunut luomaan linkin menneen, nykyisen ja tulevan välille ja tuottamaan värisyttävän kosketuksen suureen mysteeriin: mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

3. sija: Nigel Faragen EU-erokampanjan iskulause “We want our country back”

Britannian kesäisen kansanäänestyksen itsenäistymisen kannalle kallistuva lopputulos on niitä harvoja suuria hetkiä viime aikoina, jotka ovat luoneet ja lujittaneet uskoa ihmiseen. Kansat pystyvät siis johonkin ja nyt ympäri Eurooppaa kysytään kysymystä: haluavatko ihmiset muuallakin maansa takaisin? Riittääkö heille armonpalat vai haluavatko he todella koko maansa? Pelko hiipii Davosin talousfoorumin ja la Muetten kartanon illalliskutsuille.

2. sija: ”Liberaalin opposition” vaihtoehtobudjetit

Vihreä liitto on kauhistellut hallituksen epäinhimillistä maahanmuutto- ja kehityspolitiikkaa. Puolueen piiristä on vaadittu kehitysapuleikkauksien perumista ja puolueen pidempiaikainen tavoite on ollut nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Puolue on myös vaatinut pakolaiskiintiön moninkertaistamista ja avointa, maailman heikoimmista välittävää Suomea. Kun tuli aika ynnätä lukuja yhteen ja laatia puolueen vaihtoehtobudjetti, rahoja laitettiin enimmäkseen sinne missä suurin osa puolueen äänestäjistäkin on eli yliopistoille ja opintotukeen, joiden leikkauksia puolue vastustaa. Budjettiehdotuksesta selviää, että Vihreä liitto ei nostaisi pakolaiskiintiötä. Kehitysapuun se laittaisi sata miljoonaa euroa enemmän kuin hallitus – eli leikkaisi siitä sata miljoonaa euroa.

RKP onkin sitten oma lukunsa. Sitä äänestetään kielikysymyksen vuoksi, joten puolueen äänestäjät tuskin välittävät siitä, että puolue laskee, että pakolaiskiintiö voidaan moninkertaistaa, mutta siihen suunnattuja määrärahoja ei tarvitse moninkertaistaa vaan vajaa kymmenen miljoonan euron lisäys muka riittäisi. Kehitysapua ei puolueen mielestä saa leikata ”erittäin rankasti” eli sekin leikkaisi sitä sadalla miljoonalla.

Nämä puolueet ovat eturivissä tuomitsemassa populisteja, joten todettakoon Vihreän liiton ja RKP:n kunniaksi, että ne tunnustavat lupaustensa katteettomuuden ja kääntävät takkinsa jo ennen kuin joutuvat niistä edes neuvottelemaan.

Profetaalisen Prikin palkinnon 1. sija myönnetään Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerille.

Vuosi on ollut Euroopan unionille vaikea, mutta taitavissa käsissä Unioni voi selviytyä kriisistään, tunnustaa tosiasiat ja osoittaa nöyryyttä eurooppalaisten edessä. Onneksi systeemin puikoissa hääräilee herra Juncker, jolla ei ole pienintäkään aikomusta tehdä mitään senkaltaistakaan. Tämä jääräpäinen juoppo toruu pääministereitä siitä, että he kuuntelevat liiaksi kansojaan ja harmittelee, että valtioiden rajat ovat ”huonoin keksintö ikinä”. Britannian kansanäänestyksen jälkeen hän ei suostunut tunnustamaan, että Unionissa olisi mitään vikaa eikä että suuntaa pitäisi muuttaa.

Kun Ronald Reagan aikoinaan valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, hänen kerrottiin olevan vaarallinen äärioikeistolainen, joka suistaisi maailman kolmanteen maailmansotaan. Brežnev piikitteli Reagania ja sanoi, että joutuisi opettamaan häntä. Lopulta kävikin niin, että Reaganin kaudella Brežnevin edustama ylikansallinen koneisto, Neuvostoliitto, hajosi hämmästyttävän rauhanomaisesti ja Reagan jäi historian voittajaksi. Vuonna 2016 puheenjohtaja Juncker katsoo ylimielisesti Yhdysvaltain seuraavaa presidenttiä, joka ei ole vielä astunut toimeensa, ja toteaa, että joutuu opettamaan hänet tavoille. Käykö ylpeys lankeemuksen edellä?


Arvon juhlayleisö! Regatan lopuksi jaetaan Pramean Parkin palkinto. Palkinto on tarkoitettu taideteokselle tai kulttuuriteolle, joka pysäyttää ajattelemaan ja herättelee ihmisiä kaiken arjen kiireen ja hektisyyden keskellä. Sijoitukseen vaaditaan kykyä asettua laimean sovinnaisuuden yläpuolelle ja rakentavaa, positiivista suhtautumista elämään.

3. sija: Timo Hännikäinen: Kuolevainen

Kirjailija Timo Hännikäisen uusin teos Kuolevainen käsittelee kuolemaa, vaikeaa ja aikanamme yhä väistellympää kysymystä, joka koskettaa mitä suurimmassa määrin meistä jokaista. Teos osaa olla ahdistava ja vastenmielinen, mutta luo kuitenkin toivoa ja auttaa jaksamaan. Sillä mitä elämä olisi, jos emme olisi tietoisia kuolemasta? Emme olisi ihmisiä ollenkaan. Kertoessaan kuolemasta Hännikäinen kertoo myös elämästä ja sen ainutkertaisuudesta.

2. sija: Ateneumin uusi kokoelmanäyttely Suomen taiteen tarina”

Ateneumin maaliskuussa avautunut näyttely esittelee taidemuseon kokoelman keskeiset teokset vanhanaikaisessa muodossa. Näyttely on visuaalisesti runsas ja sen sijaan, että se kävisi teoksia läpi yksitellen, se esittelee eurooppalaisen ja suomalaisen taidehistorian limittäisinä, rinnakkaisina jatkumoina. Näyttely kytkee suomalaisen kulttuuriin siihen eurooppalaiseen sivilisaatioon ja yleiseurooppalaiseen perintöön, jonka osa olemme. Näyttely toimi upeana kruununa ja kokoajana usealle ansiokkaalle taidenäyttelylle, joita pääkaupunkimme kevät tarjosi.

Pramean Parkin palkinnon 1. sija myönnetään Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lyhytelokuvalle Kohtaaminen.


Lyhytelokuva Kohtaaminen on samaan aikaan yksinkertainen ja runollinen, poleeminen, jopa taantumuksellinen. On elähdyttävää huomata, että jopa helsinkiläisillä sosiaalityöntekijöillä on ymmärrystä konservatiivisille arvoille ja että he uskaltautuvat niitä vielä mainostamaan. Dum anima est, spes est.


Onnittelut palkituille ja sijoittuneille. Kiitos myös katsojille, teille, lukijoilleni, jotka olette purjehtineet Vegan mukana tänä vuonna. Matkamme jatkuu.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Euroopan ääni

Maailmanpolitiikka on ollut tänä vuonna mielenkiintoista ja vaaleissa on ollut vaihtoehtojen tuntua. Eilen käytiin Euroopassa taas kaksi vaalia.

Itävallan presidentinvaali saatiin lopulta käytyä. Meidän suomalaisten on tätä(kin) tapausta seuratessa hyvä muistaa, kuinka selvä oma vaalijärjestelmämme on. Postiäänestys ja sähköinen äänestys sisältävät aina väärinkäytöksen riskin. Jo heti naapurissamme Ruotsissa on käytössä käsittämätön järjestelmä, jossa esim. Ruotsidemokraattien äänestäjän on otettava vaalivirkailijoiden nähden Ruotsidemokraattien lista mukaansa koppiin. Maassa onkin tuomittu vaalivirkailijoita juuri kyseisen puolueen listojen "unohtamisesta" sivuun jne. Suurin vaikutus ei ole väärinkäytökset vaan sosiaalinen paine, jonka tilanne luo.

Itävallan vaalitulos oli valitettava. Voittajaa kuvaillaan suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ehdokkaaksi, ja hänen suurta suvaitsevaisuuttaan kuvaa, että hän ei aio presidenttinä päästää "äärimmäistä" Freiheitliche Parteita pääministerinpaikalle, vaikka puolueesta tulisikin maan suurin. Puolueen äärimmäisyyttä taas voi pohtia sitä taustaa vasten, että vaikka Van der Bellen saikin selvästi enemmän ääniä kuin Freiheitliche Partein ehdokas, Hoferia äänesti kuitenkin noin puolet äänestäjistä. "Äärimmäisyydelle" on siis suurta kannatuspotentiaalia!

Ehkä tärkeämpi, mutta seurauksiltaan vielä epäselvä äänestys taas oli Italian kansanäänestys. Pääministeri, sosiaalidemokraattinen Renzi pyrki saattamaan läpi suuren hallitusmuotoreformin. Se kuitenkin hylättiin ja Renzi on nyt ilmoittanut eroavansa. Onko tiedossa ennenaikaiset vaalit vai virkamieshallitus ja ketkä nousevat seuraavien vaalien jälkeen valtaan? Äänestys on kiinnostanut ulkomailla lähinnä siksi, että Viiden tähden liike on maassa tällä hetkellä suosittu ja se on ehdottanut kansanäänestystä eurosta.

Itse EU-jäsenyys ei ole Italiassa uhattuna, mutta eurovaluutasta eroaminen olisi suuri tappio Unionille. Siinä missä Lissabonin sopimus määrittelee prosessiin, jolla jäsenmaa voi erota ja jota Britannia tulee lähivuosina kulkemaan, eurolle ei ole määritelty vastaavaa mekaniikkaa. Euro on virallisesti "peruuttamaton" – se on Unionin yhdentymisen symboli, jonka vuoksi eurokriisi on ollut komissiolle niin kova paikka ja jonka vuoksi järjettömälle tukipakettipolitiikalle ei haluttu miettiä vaihtoehtoja. Britannian EU-ero oli isku Unionin ikuista laajentumista vastaan, euroero olisi isku sen alituista yhdentymistä vastaan. Kumpikin olisi tervetullut.

Mutta: Italiassa tilanne ei vielä ole lähelläkään euroeroa eikä äänestys sitä koskenut. Mitä tapahtuu nyt, jää nähtäväksi. Lähiaikoina Euroopassa on tiedossa jännittäviä hetkiä. Alankomaissa on parlamenttivaalit maaliskuussa ja EU-eroa ajava Partij voor de Vrijheid on ollut viime kuukausien gallupeissa suosituin puolue. Ranskassa taas käydään huhti-toukokuussa presidentinvaalit. Suosituin ehdokas ensimmäisellä kierroksella on tällä hetkellä Marine Le Pen, joka järjestäisi kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä. Että siihen päästäisiin, hänen pitäisi voittaa toinenkin kierros. Joko Le Penin tai keskustaoikeiston Fillonin on voittaakseen saatava vasemmistoa taakseen. Fillonille se on vaikeaa, koska hän on talousasioissa niin oikeistolainen, ja Le Penille se on vaikeaa, koska hän ei sovi lainkaan yhteen sosialistisiin aatteisiin. Valitsevatko sosialistien äänestäjät siis sosialismin vai työväenasian?

Quo vadis, Europa?

tiistai 29. marraskuuta 2016

Milloin Suomi itsenäistyy?

EU on muuttumassa liittovaltioksi. Tämän päivän Unioni on kovin toinen kuin se, johon 1990-luvun alun epävarmoina vuosina päätimme liittyä. 99 vuotta sitten Suomi julisti olevansa suvereeni ja päättävänsä itse omista asioistaan. Sama julistus pitäisi nyt tehdä uudestaan. Suomi oli itsenäisempi Venäjän kuin Brysselin alaisuudessa.

Maailmanhistorian suuret tapahtumat saattavat tuntua epätodellisilta – kaukaisilta. Suomalaiset ovat maltillisia ihmisiä, jotka katselevat ja pohtivat, josko hoveissa hoidettaisiin asiat ja josko herrat Helsingissä suvaitsisivat päättää meidän puolestamme. Euroopan yli puhaltaa nyt raikas tuuli – lokalismi voittaa alaa globalismilta. Meidän ei tarvitse odottaa ja toivoa, että asiat hoidettaisiin puolestamme. Kohtalomme on omissa käsissämme!

Muutos lähtee Mäntsälästä. Se lähtee Teistä, arvon lukija. Joulukuun 20. päivään asti oikeusministeriön Kansalaisaloite.fi-sivustolla voi allekirjoittaa aloitteen, jolla vaaditaan kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä. Kehotan allekirjoittamaan sen. Olen tänä syksynä kerännyt Mäntsälän kirkonkylässä vastaantulevilta allekirjoituksia kannatuskortteihin. Kiitos kaikille kannattajille! Levittäkää sanaa. Tehdään Suomesta jälleen itsenäinen!


Kirjoitus julkaistiin Mäntsälän Uutisten yleisönosastolla sunnuntaina 4. XII 2016.