perjantai 23. elokuuta 2019

Kenelle kansalaisuus kuuluu?

Tanskan kansanpuolue on vaatinut pitkään kansalaisuuksien myöntämisen kriteerien tiukentamista ja ylärajaa vuoden aikana myönnettyjen kansalaisuuksien määrälle. Puolueen kirittäjänä profiloitunut uudempi puolue, Nye Borgerlige, joka sai kesän vaaleissa muutaman paikan maan parlamenttiin, on nyt ottanut linjakseen, että muslimimaista tulleille ei tulisi myöntää kansalaisuuksia ollenkaan. Ei siis vaikka asumisaika, nuhteettomuus tai työllistymisen aste olisivat mitkä. Kielto koskisi kaikkia kyseisistä maista tulevia ihmisiä eli myöskään muslimimaista muuttaneille kristityille ei annettaisi Tanskan kansalaisuuksia.

Pidän tätä ehdotusta tarpeellisena avauksena. Kriteerien tiukentaminen ja vuosikatto ovat hidasteita. On selvää, että yksin ne aiheuttavat vain sen, että kansalaisuuksia myönnetään hitaammin. Lopputuloksena pysyy, että kansalaisuuksia myönnetään kasvavalle ulkomaalaismäärälle ja kun kehitys jatkuu, ulkomaalaisia tulee yhä enemmän kansalaisiksi.

Itse kannatan Suomen osalta, että Suomen kansalaisuutta ei tulisi myöntää lainkaan muille kuin suomalaisille. Tämä johtuu kansallismielisyyden perusperiaatteisiin kuuluvasta näkemyksestä, että päätösvalta Suomen asioista kuuluu suomalaisille.

Nye Borgerligen ehdotus on askel kohti kansallisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Se tekee tärkeän periaatteellisen askeleen: sen sijaan, että jokainen kansalaisuus myönnettäisiin yksilöllisesti, kaikkien muslimimaista tulevien kategorinen sulkeminen Tanskan kansalaisuuden ulkopuolelle tarkoittaisi linjanvetoa, että päätösvalta Tanskan asioista ei kuulu kaikille, ei vaikka yksilö itse olisi mukava ihminen.

Suomi kuuluu suomalaisille. Pidetään Suomi kansallisvaltiona. Ei anneta sitä pois: ei ylikansallisille instituutioille, ei miehittäjälle ja ei myöskään yksittäisille maahan tuleville.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Puoluekokousasiaa 2019


Vuoden 2017 puoluekokouksen alla kirjoitin omista puoluekokousvalinnoistani ja näkemyksistäni puolueen tilasta kirjoituksessani ”Perussuomalaisten suunta. Pian on taas uusi puoluekokous, joten muutama sana valinnoista lienee jälleen paikallaan.

Kaksi vuotta sitten perussuomalaiset oli hallituksessa ja puolueen kannatus oli puolittunut. Heti edellisten puoluekokousvalintojen jälkeen puolue erotettiin hallituksesta, vaikka puolueella itsellään oli halua jatkaa. Uudet johtohenkilöt ja äkillinen paluu oppositioon palauttivat äänestäjien uskon perussuomalaisiin vaihtoehtona ja puolueen kannatus ehti eduskuntavaaleihin mennessä elpyä sille tasolle, mikä se oli kaksissa aiemmissakin vaaleissa.

Pystyäkseen toimimaan pitkäjänteisesti, puolueen tulisi nyt vakiinnuttaa paikkansa suomalaisella puoluekentällä ja valmistautua mahdolliseen tulevaan hallitusyhteistyöhön. Miten puolue toimisi hallituksessa, millä ehdoin se menisi sinne? Mistä asioista on välttämätöntä pitää kiinni ja miltä toimet näyttäisivät äänestäjien silmissä?

Mikäli säännönmukaiset aikataulut pitävät, seuraava vaalikoitos on kevään 2021 kuntavaalit. Pian alkavien puoluekokousvalintojen toimikaudet kestävät kesään 2021. Valittavien henkilöiden tulee siis luotsata puolue kuntavaaleihin. Lyhyellä tähtäimellä eduskuntavaalit ovat vaikutusvaltansa vuoksi tärkeimmät vaalit ja ne ovat perinteisesti olleet perussuomalaisten vahvin alue. Pidemmän päälle tarvitaan kuitenkin syvempää ja laajempaa vaikuttamista. Vanhoilla puolueilla on laaja ja vakiintunut organisaatio sekä tiettyjen yleisvaltakunnallisten ydinteemojen mukanaan tuoma peruskannattajakunta. Mikä on perussuomalaisten paikka Suomen poliittisella kentällä?

Oma näkemykseni on, että perussuomalaisten tehtävä on ottaa se paikka, joka keskustalla on tähän asti ollut. Perussuomalaisten kannatus on tullut useasta suunnasta, mutta yksi asia on selvää, ja se on, että perussuomalaisten suosion noustessa keskustan kannatus on laskenut. Keskustan kannattajakunta ja kenttä ovat suurelta osalta puoluejohtoa selvemmin arvokonservatiiveja, EU-vastaisia ja isänmaallisia. Keskusta on kuitenkin muun muassa talous- ja sosiaalipolitiikaltaan ja yleisilmeeltään, johon kuuluu alueellisuuden ja maahengen korostaminen, ollut monelle perussuomalaisia uskottavampi vaihtoehto. Tähän on iskettävä. Keskusta on korvattava kansallismielisellä vaihtoehdolla ja perussuomalaisten otettava keskustalta johtavan kuntapuolueen paikka. Tämä tavoite mielessäni aion äänestää sellaisia henkilöitä puolueen luottamustehtäviin, jotka edustavat monipuolisesti puolueen kristillissosiaaliselta pohjalta nousevia kansallismielisiä arvoja ja jotka kertovat näkemyksensä selväsanaisesti ja suoraan ilman saivartelua tai kikkailua.

Puheenjohtajisto

Puolueen puheenjohtajaksi ei ole ilmoittautunut haastavia ehdokkaita. Asian suhteen ei näytä olevan valintatilannetta. Jokaiseen varapuheenjohtajapaikkaan on sen sijaan ilmoittautunut hakijoita. Ohessa valintani niistä, jotka ovat etukäteen tehtäviin ilmoittaneet hakevansa. Äänestysten edetessä ihmisiä tulee ehdolle ilman ennakkoilmoittautumista, joten kattavaa äänestyssuunnitelmaa ei voi tehdä. Kaksi vuotta sitten tekemäni luonnehdinta ja vaatimus varapuheenjohtajaksi hakeville on paikallaan toistaa tässä sellaisenaan:

”Varapuheenjohtajien on palveltava ja tuettava puoluetta, puheenjohtajaa ja muita toimijoita, kun ne ovat oikealla polulla – ja uskallettava avata suunsa ja sanoa suorat sanat omilleenkin, kun on sen tarve. En halua varapuheenjohtajiksi jees-miehiä vaan sellaisia, joiden varapuheenjohtajuus tuo lisäarvoa.”

Edellä mainituin perustein kannatan Perussuomalaiset rp:n

– 1. varapuheenjohtajaksi Leena Merta

Leena Meri on eduskuntaryhmän puheenjohtajana jo edustanut puoluetta ja toiminut puoluehallituksessa. Hän on agraarishenkinen sosiaalikonservatiivi, joka on pitänyt esillä muun muassa maatalouden vaikeuksia ja sähkönsiirrolla rahastamista. Meri on itsenäinen, hyvässä mielessä jopa itsepäinen toimija, joka pitää omien puolta ja ajaa itsenäisyyden ja omavaraisuuden asiaa.

– 2. varapuheenjohtajaksi Mika Niikkoa

Mika Niikko on pitkäjänteinen kristilliskonservatiivinen kansakunnan sosiaalisen koheesion edistäjä niin käytännön kuin politiikan tasolla. Niikko on itsenäinen ja ahkera toimija, joka pitää päänsä. Hän tuo avoimesti esiin näkemyksensä eikä peräänny. Niikko on aktiivinen paikallistason toimija, joka sopii luotsaamaan puolueen kuntavaaleja kohti. Mieleeni on jäänyt myös Niikon haku kulttuuriministeriksi, tehtävä, joka oli pedattu Sampo Terholle, mutta johon Niikko olisi ollut pätevämpi.

– ja 3. varapuheenjohtajaksi Jari Ronkaista.

Jari Ronkainen edustaa monella tavalla perussuomalaisten syvää kenttää: hän on toiminut yrittäjänä ja kirvesmiehenä ja on erähenkinen maanpuolustusmies. Hän on pitänyt esillä monipuolisesti kaikkia puolueen kannalta keskeisiä teemoja, etenkin turvallisuuteen liittyviä asioita. Mainittakoon erikseen Ronkaisen mittava ja ansiokas kritiikki vakuutuslääkärijärjestelmää kohtaan ja yksittäisenä asiana hänen tekemänsä kirjallinen kysymys, kun kokkolalaisille lukiolaisille oli esitetty homoeroottisia elokuvia.

Puoluesihteeri

Puoluesihteerin paikka on tällä kertaa avoin ja siihen on tiedossa hurja määrä hakijoita. Puoluesihteeri on puoluetoimiston keskeinen hahmo, jolla pitää olla organisaatiokykyä ja taustalla luovuttamaton aatteen palo. Usealla ehdokkaalla on monia hyviä puolia eikä minulla ollut etukäteen ennakkosuosikkia. Huolellisen pohdinnan jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen, että tässä ajassa ja tähän tehtävään yksi henkilö on paras. Esitän Perussuomalaisten puoluesihteeriksi Tanja Vahvelaista.

Tanja Vahvelainen on kenttäaktiivi, joka tuntee puolueen vahvuudet ja heikkoudet. Hänellä on koulutuksellista ja ammatillista pätevyyttä markkinoinnista ja henkilöstöjohtamisesta. Hän ei juokse rasismipallon perässä vaan osaa suunnata voimavaransa rakentavasti. Vahvelainen on kuunteleva ja asioita aikaan ja eteenpäin saava nationalisti.

Puoluevaltuusto

Puoluevaltuuston vaali on taas sunnuntai-iltapäivänä, useamman keskustelukohdan jälkeen. Ehdokkuuksista puoluevaltuustoon ei ole tiedotettu kummempia, toisin sanoen, vaali järjestettäneen tuttuun tapaan listavaalina, jossa nimet on sumplittu etukäteen eikä valintoihin käytännössä voi enää kokouksessa vaikuttaa vaikka se käsittelylistalla onkin. Puolueen sääntöjen mukaan puoluevaltuusto pitäisi kuitenkin valita vaalina, jossa äänestetään yhtä ehdokasta. Nykyinen vakiintunut tapa on siis sääntöjen vastainen. Vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää, että puolue noudattaa sääntöjään ja puoluevaltuusto päädytään valitsemaan kuten se kuuluisi valita. Toivottavasti asiaa jaksetaan pitää puoluekokouksessa esillä, vaikka se onkin omalla tavallaan kiuasallinen ja asia olisi helpointa ohittaa. Kyseessä on puolueen etu paitsi siten, että jäsenet pääsisivät äänestämään haluamansa puoluevaltuuston, myös sitä kautta, että säännönvastaisesti järjestetty puoluekokous voidaan riitauttaa. Kenties yksi puoluekokous riittäisi tälle puolueelle tänä vuonna.

Muuta

Pitäisin toivottavana, että puolueessa kehittyisi vastaavanlaiset aloitejärjestelmät kuin muissa puolueissa. Perussuomalaisissa on käytössä suora jäsenäänestys, mikä osallistaa jäseniä eniten. Samaan aikaan puoluekokouksissa tehdään vain henkilövalintoja. Äänestykset ja kamppailut käydään ihmisistä, ei asioista. Tämä etäännyttää jäsenistöä ja itse puoluekokoustapahtumaa poliittisesta substanssista. Nykyinen järjestelmä myös ohjaa puoluetta lyhytjänteisempään ja epärakentavampaan suuntaan.


Perussuomalaistenpuoluekokous on Tampereella lauantaina ja sunnuntaina 29.–30. kesäkuuta 2019.