Edellinen
kirjoitukseni käsitteli Pokémon-videopelien maailmaa. Pelit
sijoittuvat kiehtovaan ja kauniiseen maailmaan. Olennainen osa tästä
viehätyksestä liittyy siihen, että pelaaja on tässä maailmassa
seikkailemassa. Seikkailu! Onko olemassa mitään romanttisempaa?
Professori
M. Klinge kirjoittaa kirjassaan Porvariston
nousu
1800-luvun alun matkustamisesta. Aikakautena ei yleisesti matkusteltu
paljon, mutta käsityöläisen uraan kuului kisällivaellus. Ennen
kuin asetuttiin yhteen kaupunkiin ja ylennyttiin lopulta ehkä
mestariksi, nuori porvari matkasi ympäriinsä ja harjoitti
ammattiaan eri puolilla maita ja mantuja. Klinge kertoo tenhoavasti,
kuinka saksalaisen musiikin ja runouden kisälliromantiikkaan
kuuluivat ”sievät tytöt, kauniit maisemat, purot, lähteet ja
itse vaeltaminen”. Ranskassa oli toverikuntia, jotka antoivat
matkalaiselle yösijan ja auttoivat ”ympäri maata sauva kädessä
vaeltavia nuoria, usein melkein lapsia”.
Kun
olin lapsi, halusin lähteä omalle Pokémon-seikkailulleni. Halusin
kiertää ympäriinsä, nähdä maailmaa, tulla paremmaksi
Pokémon-peleissä ja lopulta palata kotiin – mestarina, kenties.
Kysyin äidiltäni, että sopiiko jos lähden tällaiselle matkalle,
kun täytän kymmenen vuotta. Pokémon-televisiosarjan mukaan
Pokémon-kouluttajat lähtevät matkalleen kymmenvuotiaana. Äitini
vastaus oli, että ”katsotaan...”
Kymmenvuotiaana
en enää halunnutkaan lähteä kotoa aivan vielä, mutta myöhemmin
olen palannut ajatukseen. Olen ajatellut, että nuorilla voisi olla
mahdollisuus tehdä samanalainen ”aikuistumismatka” kuin mitä
Pokémon-maailmassa kuvataan. 17-vuotiaana jokaiselle annettaisiin mahdollisuus vaeltaa ympäriinsä, lukea kirjoja, haistella
kukkia niityllä ja tavata toisia ihmisiä. Sellainen minua ainakin
sen ikäisenä kiinnosti, eivät kurssisuoritukset ja
Powerpoint-diat. Matkat voisivat olla vaikkapa samalla lailla
”kehittäviä” kuin Pokémon-seikkailu: matkailijalla voisi olla
mukanaan šakkilauta- ja nappulat ja hän voisi pelata tapaamiensa
ihmisten kanssa. Hän voisi nukkua makuupussissa ulkona, mutta joka
pitäjässä voisi olla myös turvallinen majapaikka (Pokémon
Center) jossa viettää yö. Matkan tarkoitus ei olisi niinkään
itse šakkitaitojen kehittäminen kuin yleisesti tutustuminen
maailmaan ja uuden oppiminen. Aineettoman omaisuuden kartuttaminen.
”Havaita Jumala luonnossa”, kuten Hyvinkään Sveitsiin
pystytettyyn kivipaateen on kaiverrettu.