Vaiheikas
vuosi lähenee loppuaan ja on aika muistella vuoden 2016 kohokohtia. Vega
julistaa alkaneeksi juhlaregatan, jossa on kolme kilpailusarjaa. Jokaisessa
sarjassa on kolme sijoitusta. Palkitut summaavat kukin omalla tavallaan
päättyvää vuotta.
Naiset
ja herrat! Ensimmäisenä jaetaan Kuuluvan
Kuunarin palkinto. Palkinto on suunnattu rohkealle linjaukselle, joka jää
mieleen ja herättää ajatuksia. Hyvään sijoitukseen vaaditaan lisäksi
filosofinen, kysymyksiä herättävä aspekti, joka haastaa kuulijaansa ja
nostattaa hänessä ambivalentteja tunteita.
3. sija:
nimimerkki M4rCu5 D:n musiikkikappale ”The Wall (Who's Gonna Pay?)”
”Who's
Gonna Pay” on vuoden tunnelmia laajemminkin kuvaava musiikkiesitys, joka ei
tyhjene yhteen kuuntelukertaan. Kappale nostaa esiin kysymyksen, johon
taustalaulu vastaa. Kuulija jää kuitenkin vielä odottamaan solistin vastausta
ja kyselee itseltään: no, miten on? Tämä heijastaa niitä tunnelmia, joissa
maailma siirtyy tammikuun 20:nteen päivään. Siihen asti jokaiselle on jotakin
ja kukin voi vastata kysymykseen oman näkemyksensä mukaisesti.
2. sija: komissaari
Jyrki Katainen
Nyt
kun toimittajat eivät enää tiedä eivätkä välitä, mitä Jyrki Katainen tekee
työkseen, hän on päässyt kiitolliseen asemaan, jossa hän voi aina välillä
pyörähtää rennosti suomalaisen median haastateltavana ja heittää löysiä
kommentteja politiikan suurista linjoista. Katainen on tarjonnut vastavoimaa
nousevalle ”oikeistopopulismille”, joten toki hänen lausuntonsa esitetään sen
kummempia kyseenalaistamatta. Katainen on hienosti oppinut vanhat fraasit
siitä, kuinka populistit tarjoavat monimutkaisiin kysymyksiin helppoja
vastauksia, vaikka asiat ja ratkaisut ovat tosiasiassa monimutkaisia ja
vaikeita. Hänen oma ratkaisunsa Unionin ongelmiin on, että tarvitaan lisää
integraatiota. Asioiden jatkuminen nykyisellä radallaan on ilmeisesti Kataisen
käsitys monimutkaisesta ja vaikeasta ratkaisusta. Kolmen tai viiden vuoden
kuluttua tämä on jo aivan toinen unioni, Katainen toteaa, ja myhäilee
mielessään, kun kukaan ei jaksa välittää hänen puheistaan.
Kuuluvan
Kuunarin palkinnon 1. sija myönnetään
Antti Rinteelle.
Mäntsälän
kunta päätti tänä vuonna ensimmäistä kertaa antaa kuntapaikkoja pakolaisille.
Asiasta järjestettiin kunnantalolla useita keskustelutilaisuuksia, joissa
paikkakunnan aktiivinen Rajat kiinni -piiri teki kantansa selväksi.
Mieleenpainuvin oli kuitenkin kunnanvaltuutettu (ja SDP:n puheenjohtaja) Antti
Rinteen maaliskuisessa keskustelussa esittämä kysymys: ”Kuinka paljon [tämä]
turvapaikanhakijajoukko on nyt työllistänyt suomalaisia tä[mä]n prosessin
aikana, et[tä] kuinka paljon uusia työpaikkoja syntyy?” (videon kohdassa
18:47–18:58). Mäntsäläläinen kansalaisaktivisti Susanna Kaukinen laukoi tähän:
”veronmaksajien rahoilla!” Sitäkin enemmän sivustakatsoja jää miettimään: onko
tuo mies ollut maamme valtiovarainministerinä?
Siirrymme
nyt jakamaan Profetaalisen Prikin
palkinnon. Palkitulta vaaditaan enteellistä osoitusta siitä, mitä
tulevaisuudessa kenties siintää. Hyvä sijoitus edellyttää, että henkilö, teos
tai hetki on onnistunut luomaan linkin menneen, nykyisen ja tulevan välille ja
tuottamaan värisyttävän kosketuksen suureen mysteeriin: mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
3.
sija: Nigel Faragen
EU-erokampanjan iskulause “We want our country back”
Britannian
kesäisen kansanäänestyksen itsenäistymisen kannalle kallistuva lopputulos on
niitä harvoja suuria hetkiä viime aikoina, jotka ovat luoneet ja lujittaneet uskoa
ihmiseen. Kansat pystyvät siis johonkin ja nyt ympäri Eurooppaa kysytään
kysymystä: haluavatko ihmiset muuallakin maansa takaisin? Riittääkö heille
armonpalat vai haluavatko he todella koko maansa? Pelko hiipii Davosin
talousfoorumin ja la Muetten kartanon illalliskutsuille.
2. sija: ”Liberaalin
opposition” vaihtoehtobudjetit
Vihreä
liitto on kauhistellut hallituksen epäinhimillistä maahanmuutto- ja
kehityspolitiikkaa. Puolueen piiristä on vaadittu kehitysapuleikkauksien
perumista ja puolueen pidempiaikainen tavoite on ollut nostaa kehitysapu 0,7
prosenttiin bruttokansantuotteesta. Puolue on myös vaatinut pakolaiskiintiön
moninkertaistamista ja avointa, maailman heikoimmista välittävää Suomea. Kun
tuli aika ynnätä lukuja yhteen ja laatia puolueen vaihtoehtobudjetti, rahoja
laitettiin enimmäkseen sinne missä suurin osa puolueen äänestäjistäkin on eli
yliopistoille ja opintotukeen, joiden leikkauksia puolue vastustaa.
Budjettiehdotuksesta selviää, että Vihreä liitto ei nostaisi pakolaiskiintiötä.
Kehitysapuun se laittaisi sata miljoonaa euroa enemmän kuin hallitus – eli
leikkaisi siitä sata miljoonaa euroa.
RKP
onkin sitten oma lukunsa. Sitä äänestetään kielikysymyksen vuoksi, joten puolueen
äänestäjät tuskin välittävät siitä, että puolue laskee, että pakolaiskiintiö
voidaan moninkertaistaa, mutta siihen suunnattuja määrärahoja ei tarvitse
moninkertaistaa vaan vajaa kymmenen miljoonan euron lisäys muka riittäisi.
Kehitysapua ei puolueen mielestä saa leikata ”erittäin rankasti” eli sekin
leikkaisi sitä sadalla miljoonalla.
Nämä
puolueet ovat eturivissä tuomitsemassa populisteja, joten todettakoon Vihreän
liiton ja RKP:n kunniaksi, että ne tunnustavat lupaustensa katteettomuuden ja
kääntävät takkinsa jo ennen kuin joutuvat niistä edes neuvottelemaan.
Profetaalisen
Prikin palkinnon 1. sija myönnetään
Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerille.
Vuosi
on ollut Euroopan unionille vaikea, mutta taitavissa käsissä Unioni voi
selviytyä kriisistään, tunnustaa tosiasiat ja osoittaa nöyryyttä eurooppalaisten
edessä. Onneksi systeemin puikoissa hääräilee herra Juncker, jolla ei ole
pienintäkään aikomusta tehdä mitään senkaltaistakaan. Tämä jääräpäinen juoppo
toruu pääministereitä siitä, että he kuuntelevat liiaksi kansojaan ja
harmittelee, että valtioiden rajat ovat ”huonoin keksintö ikinä”. Britannian
kansanäänestyksen jälkeen hän ei suostunut tunnustamaan, että Unionissa olisi
mitään vikaa eikä että suuntaa pitäisi muuttaa.
Kun
Ronald Reagan aikoinaan valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, hänen kerrottiin
olevan vaarallinen äärioikeistolainen, joka suistaisi maailman kolmanteen
maailmansotaan. Brežnev piikitteli Reagania ja sanoi, että joutuisi opettamaan
häntä. Lopulta kävikin niin, että Reaganin kaudella Brežnevin edustama
ylikansallinen koneisto, Neuvostoliitto, hajosi hämmästyttävän rauhanomaisesti
ja Reagan jäi historian voittajaksi. Vuonna 2016 puheenjohtaja Juncker katsoo ylimielisesti Yhdysvaltain seuraavaa presidenttiä, joka ei ole vielä astunut toimeensa, ja toteaa, että joutuu opettamaan hänet tavoille. Käykö ylpeys lankeemuksen
edellä?
Arvon
juhlayleisö! Regatan lopuksi jaetaan Pramean
Parkin palkinto. Palkinto on tarkoitettu taideteokselle tai
kulttuuriteolle, joka pysäyttää ajattelemaan ja herättelee ihmisiä kaiken arjen
kiireen ja hektisyyden keskellä. Sijoitukseen vaaditaan kykyä asettua laimean
sovinnaisuuden yläpuolelle ja rakentavaa, positiivista suhtautumista elämään.
3. sija:
Timo Hännikäinen: Kuolevainen
Kirjailija
Timo Hännikäisen uusin teos Kuolevainen
käsittelee kuolemaa, vaikeaa ja aikanamme yhä väistellympää kysymystä, joka
koskettaa mitä suurimmassa määrin meistä jokaista. Teos osaa olla ahdistava ja
vastenmielinen, mutta luo kuitenkin toivoa ja auttaa jaksamaan. Sillä mitä
elämä olisi, jos emme olisi tietoisia kuolemasta? Emme olisi ihmisiä ollenkaan.
Kertoessaan kuolemasta Hännikäinen kertoo myös elämästä ja sen
ainutkertaisuudesta.
2. sija:
Ateneumin uusi kokoelmanäyttely ”Suomen taiteen tarina”
Ateneumin
maaliskuussa avautunut näyttely esittelee taidemuseon kokoelman keskeiset teokset
vanhanaikaisessa muodossa. Näyttely on visuaalisesti runsas ja sen sijaan, että
se kävisi teoksia läpi yksitellen, se esittelee eurooppalaisen ja suomalaisen
taidehistorian limittäisinä, rinnakkaisina jatkumoina. Näyttely kytkee
suomalaisen kulttuuriin siihen eurooppalaiseen sivilisaatioon ja
yleiseurooppalaiseen perintöön, jonka osa olemme. Näyttely toimi upeana
kruununa ja kokoajana usealle ansiokkaalle taidenäyttelylle, joita
pääkaupunkimme kevät tarjosi.
Pramean
Parkin palkinnon 1. sija myönnetään
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lyhytelokuvalle Kohtaaminen.
Lyhytelokuva
Kohtaaminen on samaan aikaan yksinkertainen
ja runollinen, poleeminen, jopa taantumuksellinen. On elähdyttävää huomata,
että jopa helsinkiläisillä sosiaalityöntekijöillä on ymmärrystä
konservatiivisille arvoille ja että he uskaltautuvat niitä vielä mainostamaan. Dum anima est, spes est.
Onnittelut
palkituille ja sijoittuneille. Kiitos myös katsojille, teille, lukijoilleni,
jotka olette purjehtineet Vegan mukana tänä vuonna. Matkamme jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti