Keväällä
käytyjen eduskuntavaalien jälkeen Helsingin Sanomissa päiviteltiin
maalaisten voittoa ja kaupunkilaisten tappiota suomalaisessa
politiikassa. Kruununa tälle voivottelulle oli eräs
mielipidekirjoitus, jossa joku kyökkipsykologisoi, kuinka se, että
maaseudulla ihmiset ovat toisistaan erillään, on ajatuksena
ihmisvihamielinen. Kaupunki ja paljon ihmisiä on ihmismyönteisyyttä.
Kyseinen mielipidekirjoitus ei tämän laajempaa käsittelyä
ansaitse, mutta sen takana oleva ajatus sosiaalisuuden
ehdottomuudesta ja yksinolemisen haitallisuudesta on vaarallisen
yleinen.
Tuo
pakkomielle tunkeutuu moneen yhteyteen ja leviää laajalle
koulujärjestelmän kautta. Kouluissa se on merkittävästi
vahvistanut asemaansa. Koulut keskittyvätkin yhä vähemmän
perustehtäväänsä, siihen että ihmiset oppisivat tietyt asiat.
Yhä enemmän painotetaan ryhmätyötaitoja. Opetuksessa on
tavallista, että asioita hoidetaan itsetarkoituksellisesti
ryhmätöinä, riippumatta siitä, kuinka hyvä oppimisen muoto se
kulloinkin on. Sitä, että joku haluaisi olla yksin ja omassa
rauhassa pohtia asioita, yritetään yhä useammin välttää.
Kouluampujien kerrotaan olleen syrjään vetäytyneitä ja hiljaisia
poikia, ja sehän vasta vaarallista onkin. Syrjäytyminen on suurin
ongelma, joka nuorta voi kohdata – ei päihdeongelma, ei
rikollisuus, vaan se, että hän olisi syrjässä muista. Kirjastot,
nuo rauhallisten ja vetäytyvien ihmisten turvapaikat, ovat
muuttumassa aktiivisiksi oleskelukeskuksiksi, jossa keskiössä ei
ole enää kirjat, vaan kaikenlainen harrastustoiminta – ajanvietto
muiden ihmisten kanssa.
Ei
ole tietenkään ihmisen hyvä olla aivan yksin, mutta kaikella on rajansa.
Sosiaalisuus on yliarvostettua. Yksinoleva, rauhallinen, hiljainen ja
sisäänpäin kääntynyt ihminen ei ole vaarallinen. Hän ei
välttämättä ole vaipumassa masennukseen ja suunnittele
joukkomurhaa. Kenties hän ajattelee. Ajattelu, harkinta ja viisaus
kukoistavat yksinolosta. Ne ovat tärkeitä asioita ja aikamme tarvitsee niitä yhä
kipeämmin. Ihmisten tulisi olla enemmän yksin. Sitä vaatii myös ihmisen sielu. Yhtä lailla kuin
ihminen tarvitsee muita ihmisiä, hän tarvitsee myös sitä, että
hän saa olla yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti