keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Sosiaalisuus on yliarvostettua

Keväällä käytyjen eduskuntavaalien jälkeen Helsingin Sanomissa päiviteltiin maalaisten voittoa ja kaupunkilaisten tappiota suomalaisessa politiikassa. Kruununa tälle voivottelulle oli eräs mielipidekirjoitus, jossa joku kyökkipsykologisoi, kuinka se, että maaseudulla ihmiset ovat toisistaan erillään, on ajatuksena ihmisvihamielinen. Kaupunki ja paljon ihmisiä on ihmismyönteisyyttä. Kyseinen mielipidekirjoitus ei tämän laajempaa käsittelyä ansaitse, mutta sen takana oleva ajatus sosiaalisuuden ehdottomuudesta ja yksinolemisen haitallisuudesta on vaarallisen yleinen.
 
Tuo pakkomielle tunkeutuu moneen yhteyteen ja leviää laajalle koulujärjestelmän kautta. Kouluissa se on merkittävästi vahvistanut asemaansa. Koulut keskittyvätkin yhä vähemmän perustehtäväänsä, siihen että ihmiset oppisivat tietyt asiat. Yhä enemmän painotetaan ryhmätyötaitoja. Opetuksessa on tavallista, että asioita hoidetaan itsetarkoituksellisesti ryhmätöinä, riippumatta siitä, kuinka hyvä oppimisen muoto se kulloinkin on. Sitä, että joku haluaisi olla yksin ja omassa rauhassa pohtia asioita, yritetään yhä useammin välttää. Kouluampujien kerrotaan olleen syrjään vetäytyneitä ja hiljaisia poikia, ja sehän vasta vaarallista onkin. Syrjäytyminen on suurin ongelma, joka nuorta voi kohdata – ei päihdeongelma, ei rikollisuus, vaan se, että hän olisi syrjässä muista. Kirjastot, nuo rauhallisten ja vetäytyvien ihmisten turvapaikat, ovat muuttumassa aktiivisiksi oleskelukeskuksiksi, jossa keskiössä ei ole enää kirjat, vaan kaikenlainen harrastustoiminta – ajanvietto muiden ihmisten kanssa.

Ei ole tietenkään ihmisen hyvä olla aivan yksin, mutta kaikella on rajansa. Sosiaalisuus on yliarvostettua. Yksinoleva, rauhallinen, hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt ihminen ei ole vaarallinen. Hän ei välttämättä ole vaipumassa masennukseen ja suunnittele joukkomurhaa. Kenties hän ajattelee. Ajattelu, harkinta ja viisaus kukoistavat yksinolosta. Ne ovat tärkeitä asioita ja aikamme tarvitsee niitä yhä kipeämmin. Ihmisten tulisi olla enemmän yksin. Sitä vaatii myös ihmisen sielu. Yhtä lailla kuin ihminen tarvitsee muita ihmisiä, hän tarvitsee myös sitä, että hän saa olla yksin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti