Lehtimiehen taakka

Tilaan Helsingin Sanomia. Lehti oli juhannuspyhien aikaan maininnut verkkosivuillaan Berkeleyn, Princetonin ja Stanfordin yliopistojen tutkimuksesta, jonka mukaan meneillään on kuudes sukupuuttoaalto ja että ihminen on vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Aiheen tiimoilta haastateltiin myös akatemiaprofessori Ilkka Hanskia, joka kertoo ympäristötuhoista ja harmittelee sitä, että ihmiset ovat turtuneet niistä kertoviin uutisiin.

Pentti Linkola kirjoitti ympäristötuhouutisoinnista vuonna 1989:

”On huikaisevaa lukea jokin maapallonluokan keskeinen uutinen Helsingin Sanomain yhden palstan pikku-uutisten joukossa – – Aivan samoin kuin tiedottajat itse mieltävät ympäristövauriot uutisiksi uutisten joukossa, samoin ne sitten käsittää kansalaisten enemmistö. – – Elämä tietysti jatkuu niin kuin aina ennekin, ainahan onnettomuuksia ja epäkohtia on ollut.”

– Pentti Linkola esseessään Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Samanniminen teos, WSOY, 1989. Sivu 170.

Suurimmankaan luokan ympäristötuhouutiset eivät näytä olevan enää edes uutisia uutisten joukossa vaan pelkkiä sivuhuomioita, joita ei tarvitse edes lehteen painaa. Helsingin Sanomat julkaisi sukupuuttouutisensa ja siihen liittyvän Hanskin haastattelun juhannuksena. Jutut ilmestyivät siis verkossa niille, jotka osasivat ne sieltä etsiä. Me tilaajat emme kuitenkaan saaneet juttuja luettavaksemme. Lehti ei ilmestynyt juhannuspyhinä. Maanantaina, kun lehti ilmestyi, ykkösaiheeksi oli nostettu ”Polkupyörä on Helsingissä nopein lyhyillä matkoilla”. Tämä oli myös tiedesivujen pääuutinen. Etusivulla mainittiin myös Venäjän meijeritalouden kasvusta, Veijo Meren kuolemasta ja siitä, että joku opo oli suositellut tummaihoiselle tytölle lähihoitajan uraa, vaikka hän haluaisi lääkäriksi. Lehti katsoi nämä ja monet muut aiheet tarpeellisemmiksi painaa kuin se, että ihminen kuolee lähitulevaisuudessa sukupuuttoon. Uutista ei painettu ollenkaan.