Elämää metsässä

Olen kotoisin Espoosta. Perheeni muutti sinne, kun olin yksivuotias. Yläastelaisena ja lukiolaisena innostuin historiasta ja maantieteestä ja tutustuin Espooseen paremmin. Kiinnyin siihen liikaakin. Espoo nimittäin muuttuu koko ajan eikä siihen parane kiintyä. Espoon vieressä on alati kasvava muurahaispesä nimeltä Helsinki, joka on temmannut naapurinsakin mukaansa. Koska Helsingin on kasvettava, koska kehityksen on kehityttävä ja edistyksen edistyttävä. Espoo on dynaaminen ja ainaisessa muutoksessa. Mielenterveyteni ei kestä sellaista.

Kun Espoosta löytää hyvän sienipaikan, siihen aletaan ensi vuonna rakentaa kerrostaloaluetta. Niitynreunapolku, jota tapaa kulkea useita kertoja päivässä koiran kanssa, onkin eräänä päivänä rivitalojen pihaa. Rauhallisen kylätien ei ole tarkoitus jäädä sellaiseksi, vaan se on vain kehitysvaiheessa: valtuusto suunnittelee siitä asvalttitietä ja sen varrelle nykyajan kriteerit täyttävää urbaania aluetta. Nautitko vaeltamisesta kallioilla, pellonreunassa ja metsän siimeksessä? Kaavoituskatsaus pitää niitä joutomaina, joiden hyötykäyttöä suunnitellaan silmät kiiluen YIT:n konttorilla (joka sijaitsee Helsingissä). Lepääkö silmäsi, kun saat päivittäin kulkea vuosisatoja vanhan maatilakokonaisuuden ja sukupolvesta toiseen hoidetun kulttuurimaiseman ohi? Kaivinkoneet tulevat kyllä aikanaan valmistelemaan alueen läpi kulkevaa nelikaistaista katua.

Muutin pois Espoosta 18-vuotiaana.

Asun nyt Mäntsälän ja Hyvinkään rajalla, maakunnan toisella laidalla. Taloni jokaisesta ikkunasta näkyy metsää. Paitsi siitä, josta näkyy huussi, kasvimaa ja metsää. Henkilöitä, jotka eivät kestä kaiken maailman hullutuksia ja häiriöitä, kehotetaan toisinaan muuttamaan metsään. Otin neuvosta vaarin ja muutin sinne. Asun täällä nyt kaikessa rauhassa vaimoni ja pienen lapsemme kanssa.

Mutta eihän se käy! Nykyaikaa ei voi paeta. Sivistys saavuttaa nyt meidätkin. Kolmensadan metrin päähän talostamme suunnitellaan louhosta. Toissaviikolla Korkein hallinto-oikeus kumosi louhoksesta tehdyt valitukset. Nyt vaikuttaa siltä, että Kaukasten kylän läheltä ja aivan kotimme nurkilta aletaan louhia kiviainesta. Valittajat (olin yksi heistä) vetosivat muun muassa siihen, että alueella on asutusta, louhinnassa käytetyt aineet saattavat saastuttaa kaivojen vedet, itse louhinta aiheuttaa melua, tärinää ja pölyhaittoja sekä että kiviaineksen kuljettamisesta aiheutuu haittaa. Kaikki alueen kunnat ovat vastustaneet louhoksen perustamista. Hyvinkää, jolla on alueella kaavoitusmonopoli, on aiemmin osayleiskaavassaan linjannut, että alueen "yhtenäiset, rakentamattomat metsäalueet [säilytetään] nykyisessä käytössään" sekä että "alueen eheä luonne ja kauneus sekä kulttuurihistorialliset ja maisemalliset piirteet pyritään säilyttämään".

NCC, joka avolouhoksen aikoo kaivaa, on perustellut louhoksen rakentamista juuri tälle alueelle siksi, että sillä on tarvetta kiviaineksenottopaikoille, jotka ovat Helsingin läheisyydessä. Sillä Helsinkiin rakennetaan taloja ja teitä. Helsingin, tuon viheliäisen syöpäkasvaimen, on kasvettava entisestään. Eikä sitä pääse pakoon.

Olen katkera.