Kielteisen
turvapaikkapäätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla on ollut jonkin aikaa
mielenosoitusleiri Helsingin keskustassa. Se on nyt siirtynyt Rautatientorin
eteläpäätyyn ja olen tullut ohittaneeksi sen joka päivä, kun olen kävellyt
rautatieasemalta Yliopistolle. Paikalla on teltta ja julisteita, joissa
kerrotaan muun muassa, että ”Irak ei ole turvallinen”. Suosikkini on se, jossa
on Juha Sipilän kuva ja syyllistetään häntä siitä, että lupasit asuntosi
meille. Porukkaa ”leirissä” on vaihtelevasti, aamukahdeksan aikaan leirillä
pööpöilee ehkä pari henkeä, mutta ruuhka-aikaan iltapäivällä sakkia on enemmän.
Erään kerran paikalla oli vähintään 50 parrakasta, noin 30-vuotiasta
lähi-itäläistä, joita ei päässyt väistämään koska torilla talvisin oleva
luistelukenttä tuli vastaan. Pääsin kuitenkin tupakansavun läpi ja
turvallisesti pois kaupungista.
Vaalitkin ovat tulossa,
joten leiri sopii monen poliitikon tarpeisiin. Itsensä paikalla ovat käyneet
valokuvauttamassa muun muassa Li Andersson (vas.), Eva Biaudet (RKP), Tarja
Filatov (SDP), Emma Kari (vihr.) ja Paula Risikko (kok.). Yleisten
sympatiapisteiden kerjäämisen lisäksi jotkut ovat katsoneet tarpeelliseksi
antaa lausuntoja, jotka varmasti asettuvat tarpeeksi vahvasti kielteisen
turvapaikkapäätöksen saaneiden puolelle ja Suomen valtiota vastaan. Pari vuotta
vahvana vellonut maahanmuuttokeskustelu vaikuttaa radikalisoineen tätä
ihmisoikeusliikettä. Liberaaleilla on vielä hallussaan yliote julkisessa
keskustelussa ja kulttuurihegemonia, mutta koska Sipilän hallitus ei ole heitä
myötäillyt siinä määrin kuin Suomessa on ollut tapana, suomalainen liberalismi
on muuttumassa ärhäkämmäksi. Jo aiemmin asian suhteen fanaattiset (mm. Antifaa fanittava Li Andersson ja Vasemmistoliiton liepeillä pyörivät aktivistit) ovat
siirtämässä Overtonin ikkunaa niin, että myös valtavirran liberalismi ottaa
askeleita heidän suuntaansa.
Andersson on kirjoilla Åbo
Akademissa, jossa hän opiskelee kansainvälistä oikeutta. Hän ilmoittaa
erikoistuneensa kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisoikeuteen.
Hänen kandidaatintutkielmansa käsitteli turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa
ja tekeillä oleva pro gradu tulee käsittelemään heidän säilöönottoaan. Hän siis
tietää mistä puhuu, kun vaatii käytännössä koko turvapaikkajärjestelmästä
luopumista ja täysin pidäkkeettömän massasiirtolaisuuden porttien avaamista.
Anderssonin mielestä niille turvapaikanhakijoille, joille turvapaikkaa ei
myönnetty, pitäisi voida myöntää tilapäisiä oleskelulupia, jos henkilö kokee,
että hän ei voi tai uskalla palata kotimaahansa. Aiemmin Andersson on vedonnut,
että maassa laittomasti olevia ei tulisi käännyttää, jos heillä olisi
määränpäässään toimeentulovaikeuksia. Toimeentulovaikeudet eivät ole
kansainvälisen suojelun eikä minkään muunkaan oleskeluluvan peruste, minkä
Andersson kyllä tietää vaikka toisin toivoisikin. Vasemmistoliiton
puheenjohtaja haluaa laillistaa ja poistaa kaikki rajoitukset
elintasopakolaisuudelta.
Vihreä liitto ei ole ollut
maahanmuuton suhteen sen järkevämpi, mutta puolue, joka on yrittänyt leimautua
kivaksi ja maltilliseksi, on tämän kulissin takana radikalisoitumassa
entisestään. Kun puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö oli ministerinä, hän ei
viitannut kintaalla turvapaikkojen myöntämisen perusteille, mutta nyt, kun mies
on oppositiossa ja antagonistipuolue hallituksessa, ääni on muuttunut. Niinistö
on tullut Anderssonin linjoille ja vaatii oleskelulupaa niillekin, joiden
Maahanmuuttovirasto ei todennut olevan minkään suojelun tarpeessa eikä
täyttävän muitakaan oleskeluluvan kriteereitä. Niinistö kävi
mielenosoitusleirillä viime viikolla ja julisti, että
”Suomi on pakkokäännyttämässä ihmisiä turvattomaan Irakiin. Ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudestaan, he pelkäävät palaamista ja monet kokevat heitä uhkaavan henkilökohtaisen vainon jatkuvan.Hallituksen on arvioitava politiikkansa uudestaan: Suomen on annettava vähintään väliaikainen oleskelulupa ihmisille, jotka ovat vaarassa joutua hengenvaaraan Irakissa tai joutuvat oikeudettomaan tilaan Suomessa, paperittomiksi, hallitusten omien päätösten takia. Ennen näissä tilanteissa olisi myönnetty väliaikainen oleskelulupa tai humanitaarinen suojelu, mutta Sipilän hallitus ei ihmisyyttä kunnioita.”
Suomi pakkokäännyttää
ihmisiä, jotka kokevat, että heitä
uhkaa henkilökohtainen vaino? Henkilökohtainen vaino on turvapaikan peruste.
Ne, joiden osalta Maahanmuuttovirasto ei voinut osoittaa, että heitä ei vainottaisi, ovat pakolaisia ja jäävät maahan. Ne, jotka ovat Rautatientorilla,
ovat niitä, joiden osalta virasto osoitti, että heitä ei vainota.
Humanitaarisen suojelun
pykälää, johon Niinistö viittaa, ei viime vuosina juurikaan käytetty eikä sitä
ole missään muussa maassa. Väliaikaisen oleskeluluvan myöntäminen henkilölle,
jonka osalta todetaan, että hän ei ole minkään oleskeluluvan tarpeessa, vie
pohjan koko turvapaikkahakemusten käsittelyprosessilta. Käytännössä Niinistö
vaatii, että kaikki maahan astuneet saisivat jäädä. Sillä ei olisi mitään
tekemistä turvapaikkojen kanssa.
Niinistö tehosti sanomaansa
muokkaamalla Facebook-kirjoituksensa yleisönosastokirjoitukseksi, jonka
Helsingin Sanomat julkaisi. Lehti vielä kannusti Niinistön Twitter-kirjoituksia
ja väänsi rautalangasta, että edistykselliset ovat sitä mieltä, että ihmisten
oikeuksista huolehtiminen ei ole ”äärimmäistä”, rasismi on. Tämä muun muassa
Emma Karin jo pidempään propagoima näkemys alkaa kuitenkin menettää
uskottavuuttaan. Oppositio, Vihreä liitto Vasemmistoliiton peesissä, on
selvästi siirtymässä äärimmäisyyslinjalle. Koska vihreät ovat toinen ääripää,
polarisaatio hyödyttää heitä ja siksi sitä ruokitaan. Tätä taustaa vastaan
avautuu muun muassa ennen maltillisena ja rauhallisena ihmisenä profiloituneen
Vihreiden presidenttiehdokas Haaviston hyppääminen avoimesti ihmisoikeusääripään
kelkkaan. Hän vastasi europarlamentaarikko Halla-ahon ehdotukseen suitsia
EU-varoilla harjoitettua ihmismassojen kuljetusta Libyan rannikolta Italiaan
mykistävästi:
”Meille joskus tulee yhteydenottoja, että kun te niitä hyysäätte niitä mamuja, niin hirveästi ja näitä paperittomia ja muuta, ja sit siinä keskustelussa pitää kysyä, että mitä esität? Että viedäänkö ladon taakse ja ammutaan vai hukutetaanko mereen, mikä on sinun ratkaisusi? Ja vasta silloin ihmiset, ’no, en minä nyt sitä tarkoita, että kyllähän ihmishenki on aina arvokas’.”
Se, että keksii omiin
tarpeisiinsa kaksi vaihtoehtoa, on hyvä ja koeteltu retorinen keino. Mikään
vakavasti otettava poliittinen liike ei ole linjannut, että maahanmuuttajat
pitäisi viedä ladon taakse. Haaviston omaa poliittista uraa avittaa, jos
massamurha esitettään ainoana vaihtoehtona hänen linjalleen, mutta varottaisin
tästä tiestä ja kehotan herra presidenttiehdokasta harkitsemaan, onko järkevä
rakentaa tällainen vaihtoehto poliittisen keskusteluun.
Samaan aikaan, kun pohdinta
maahanmuuttolainsäädännön kiristämisestä on Suomessa vasta alkutekijöissään,
vihreät yrittävät vimmaisesti kaapata julkisen keskustelun hallintaansa. Liberaalit
yrittävät projisoida niitä, jotka vaativat lakiin perustuvien
viranomaispäätösten noudattamista, ääripääksi. Todellisuudessa ääripäitä tässä
asiassa ovat toisaalta ne, joiden mielestä humanitääriselle maahanmuutolle ei
pitäisi olla mitään esteitä ja toisaalta ne, joiden mielestä humanitäärinen
maahanmuutto pitäisi lakkauttaa kokonaan. Pahoja ja vaarallisia äärimmäisyysihmisiä
kehotetaan välttämään ja käytännön tasolla mistään ei tule mitään, jos vaatii
vain fundamentalistisesti ”kaikki tai ei mitään”. Toisin kuin epärehellisiä
vihreitä, itseäni ei häiritse kertoa, että oma linjani on se toinen ääripää:
mielestäni humanitäärinen maahanmuutto pitäisi lopettaa. Vihreät pyrkivät
tietenkin leimaamaan tämän ääripään joksikin hyvin likaiseksi ja pimeäksi, joka
edellyttää massamurhaa ja brutaalisuutta.
Humanitäärisen maahanmuuton
lopettaminen voidaan kuitenkin vihreiden harmiksi toteuttaa laillisessa
järjestyksessä, turvautumatta mielivaltaan ja massamurhiin. Se tapahtuu
määrittelemällä Suomen naapurimaat turvallisiksi maiksi, joista tulevia
turvapaikkahakemuksia ei käsitellä, ja irrottamalla Suomi EU:n taakanjaosta ja YK:n
kiintiöpakolaisohjelmasta. Sen jälkeen Suomeen ei tule enää ihmisiä pakolaisina
tai muistakaan ”humanitäärisistä” syistä. Toisin kuin vihreät antavat ymmärtää,
humanitäärisen maahanmuuton lopettamista ei saavuteta umpimähkäisillä
ammuskeluilla vaan säätämällä maahantuloedellytykset Suomen kansallisen edun
mukaisiksi ja panostamalla rajavalvontaan. Ja toisin kuin vihreät toivoisivat,
en suunnittele ihmisten ampumista. Tiedän, että suurissa valtiollisissa ja
näkemyksellisissä asioissa vaaditaan valtava taustatyö. Aion omalta pieneltä
osaltani tehdä kaikkeni, että askelia oikeaan suuntaan otetaan koko ajan. Sipilän
hallitus ei ole onnistunut estämään turvapaikanhakijoiden määrän nousua, mutta
sen ohjelmissa on hyviä keinoja tuota tavoitetta kohti. Hallitusohjelmassa on
sovittu EU-taakanjaon pitämisestä vapaaehtoisena ja turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa muun muassa, että ”perheenyhdistämisen kriteerejä” tiukennetaan
”EU:n perheenyhdistämisdirektiivin nojalla täysimääräisesti” ja että ”kielteisen
päätöksen saaneille” perustetaan ”erityisiä palautuskeskuksia minimipalveluin”.
Näiden päätösten
toteenpanemista on nyt vaadittava herkeämättä, kaikilla tasoilla ja kaikin
mielekkäin keinoin. Ja se on vasta alkua. Tulevaisuudessa kulttuurihegemonia on
nationalisteilla ja silloin me asetamme Overtonin ikkunan rajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti