lauantai 25. helmikuuta 2017

Ääripäät


Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla on ollut jonkin aikaa mielenosoitusleiri Helsingin keskustassa. Se on nyt siirtynyt Rautatientorin eteläpäätyyn ja olen tullut ohittaneeksi sen joka päivä, kun olen kävellyt rautatieasemalta Yliopistolle. Paikalla on teltta ja julisteita, joissa kerrotaan muun muassa, että ”Irak ei ole turvallinen”. Suosikkini on se, jossa on Juha Sipilän kuva ja syyllistetään häntä siitä, että lupasit asuntosi meille. Porukkaa ”leirissä” on vaihtelevasti, aamukahdeksan aikaan leirillä pööpöilee ehkä pari henkeä, mutta ruuhka-aikaan iltapäivällä sakkia on enemmän. Erään kerran paikalla oli vähintään 50 parrakasta, noin 30-vuotiasta lähi-itäläistä, joita ei päässyt väistämään koska torilla talvisin oleva luistelukenttä tuli vastaan. Pääsin kuitenkin tupakansavun läpi ja turvallisesti pois kaupungista.



Vaalitkin ovat tulossa, joten leiri sopii monen poliitikon tarpeisiin. Itsensä paikalla ovat käyneet valokuvauttamassa muun muassa Li Andersson (vas.), Eva Biaudet (RKP), Tarja Filatov (SDP), Emma Kari (vihr.) ja Paula Risikko (kok.). Yleisten sympatiapisteiden kerjäämisen lisäksi jotkut ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa lausuntoja, jotka varmasti asettuvat tarpeeksi vahvasti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden puolelle ja Suomen valtiota vastaan. Pari vuotta vahvana vellonut maahanmuuttokeskustelu vaikuttaa radikalisoineen tätä ihmisoikeusliikettä. Liberaaleilla on vielä hallussaan yliote julkisessa keskustelussa ja kulttuurihegemonia, mutta koska Sipilän hallitus ei ole heitä myötäillyt siinä määrin kuin Suomessa on ollut tapana, suomalainen liberalismi on muuttumassa ärhäkämmäksi. Jo aiemmin asian suhteen fanaattiset (mm. Antifaa fanittava Li Andersson ja Vasemmistoliiton liepeillä pyörivät aktivistit) ovat siirtämässä Overtonin ikkunaa niin, että myös valtavirran liberalismi ottaa askeleita heidän suuntaansa.



Andersson on kirjoilla Åbo Akademissa, jossa hän opiskelee kansainvälistä oikeutta. Hän ilmoittaa erikoistuneensa kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisoikeuteen. Hänen kandidaatintutkielmansa käsitteli turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa ja tekeillä oleva pro gradu tulee käsittelemään heidän säilöönottoaan. Hän siis tietää mistä puhuu, kun vaatii käytännössä koko turvapaikkajärjestelmästä luopumista ja täysin pidäkkeettömän massasiirtolaisuuden porttien avaamista. Anderssonin mielestä niille turvapaikanhakijoille, joille turvapaikkaa ei myönnetty, pitäisi voida myöntää tilapäisiä oleskelulupia, jos henkilö kokee, että hän ei voi tai uskalla palata kotimaahansa. Aiemmin Andersson on vedonnut, että maassa laittomasti olevia ei tulisi käännyttää, jos heillä olisi määränpäässään toimeentulovaikeuksia. Toimeentulovaikeudet eivät ole kansainvälisen suojelun eikä minkään muunkaan oleskeluluvan peruste, minkä Andersson kyllä tietää vaikka toisin toivoisikin. Vasemmistoliiton puheenjohtaja haluaa laillistaa ja poistaa kaikki rajoitukset elintasopakolaisuudelta.






Vihreä liitto ei ole ollut maahanmuuton suhteen sen järkevämpi, mutta puolue, joka on yrittänyt leimautua kivaksi ja maltilliseksi, on tämän kulissin takana radikalisoitumassa entisestään. Kun puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö oli ministerinä, hän ei viitannut kintaalla turvapaikkojen myöntämisen perusteille, mutta nyt, kun mies on oppositiossa ja antagonistipuolue hallituksessa, ääni on muuttunut. Niinistö on tullut Anderssonin linjoille ja vaatii oleskelulupaa niillekin, joiden Maahanmuuttovirasto ei todennut olevan minkään suojelun tarpeessa eikä täyttävän muitakaan oleskeluluvan kriteereitä. Niinistö kävi mielenosoitusleirillä viime viikolla ja julisti, että

”Suomi on pakkokäännyttämässä ihmisiä turvattomaan Irakiin. Ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudestaan, he pelkäävät palaamista ja monet kokevat heitä uhkaavan henkilökohtaisen vainon jatkuvan.

Hallituksen on arvioitava politiikkansa uudestaan: Suomen on annettava vähintään väliaikainen oleskelulupa ihmisille, jotka ovat vaarassa joutua hengenvaaraan Irakissa tai joutuvat oikeudettomaan tilaan Suomessa, paperittomiksi, hallitusten omien päätösten takia. Ennen näissä tilanteissa olisi myönnetty väliaikainen oleskelulupa tai humanitaarinen suojelu, mutta Sipilän hallitus ei ihmisyyttä kunnioita.”

Suomi pakkokäännyttää ihmisiä, jotka kokevat, että heitä uhkaa henkilökohtainen vaino? Henkilökohtainen vaino on turvapaikan peruste. Ne, joiden osalta Maahanmuuttovirasto ei voinut osoittaa, että heitä ei vainottaisi, ovat pakolaisia ja jäävät maahan. Ne, jotka ovat Rautatientorilla, ovat niitä, joiden osalta virasto osoitti, että heitä ei vainota.



Humanitaarisen suojelun pykälää, johon Niinistö viittaa, ei viime vuosina juurikaan käytetty eikä sitä ole missään muussa maassa. Väliaikaisen oleskeluluvan myöntäminen henkilölle, jonka osalta todetaan, että hän ei ole minkään oleskeluluvan tarpeessa, vie pohjan koko turvapaikkahakemusten käsittelyprosessilta. Käytännössä Niinistö vaatii, että kaikki maahan astuneet saisivat jäädä. Sillä ei olisi mitään tekemistä turvapaikkojen kanssa.



Niinistö tehosti sanomaansa muokkaamalla Facebook-kirjoituksensa yleisönosastokirjoitukseksi, jonka Helsingin Sanomat julkaisi. Lehti vielä kannusti Niinistön Twitter-kirjoituksia ja väänsi rautalangasta, että edistykselliset ovat sitä mieltä, että ihmisten oikeuksista huolehtiminen ei ole ”äärimmäistä”, rasismi on. Tämä muun muassa Emma Karin jo pidempään propagoima näkemys alkaa kuitenkin menettää uskottavuuttaan. Oppositio, Vihreä liitto Vasemmistoliiton peesissä, on selvästi siirtymässä äärimmäisyyslinjalle. Koska vihreät ovat toinen ääripää, polarisaatio hyödyttää heitä ja siksi sitä ruokitaan. Tätä taustaa vastaan avautuu muun muassa ennen maltillisena ja rauhallisena ihmisenä profiloituneen Vihreiden presidenttiehdokas Haaviston hyppääminen avoimesti ihmisoikeusääripään kelkkaan. Hän vastasi europarlamentaarikko Halla-ahon ehdotukseen suitsia EU-varoilla harjoitettua ihmismassojen kuljetusta Libyan rannikolta Italiaan mykistävästi:

”Meille joskus tulee yhteydenottoja, että kun te niitä hyysäätte niitä mamuja, niin hirveästi ja näitä paperittomia ja muuta, ja sit siinä keskustelussa pitää kysyä, että mitä esität? Että viedäänkö ladon taakse ja ammutaan vai hukutetaanko mereen, mikä on sinun ratkaisusi? Ja vasta silloin ihmiset, ’no, en minä nyt sitä tarkoita, että kyllähän ihmishenki on aina arvokas’.”

Se, että keksii omiin tarpeisiinsa kaksi vaihtoehtoa, on hyvä ja koeteltu retorinen keino. Mikään vakavasti otettava poliittinen liike ei ole linjannut, että maahanmuuttajat pitäisi viedä ladon taakse. Haaviston omaa poliittista uraa avittaa, jos massamurha esitettään ainoana vaihtoehtona hänen linjalleen, mutta varottaisin tästä tiestä ja kehotan herra presidenttiehdokasta harkitsemaan, onko järkevä rakentaa tällainen vaihtoehto poliittisen keskusteluun.



Samaan aikaan, kun pohdinta maahanmuuttolainsäädännön kiristämisestä on Suomessa vasta alkutekijöissään, vihreät yrittävät vimmaisesti kaapata julkisen keskustelun hallintaansa. Liberaalit yrittävät projisoida niitä, jotka vaativat lakiin perustuvien viranomaispäätösten noudattamista, ääripääksi. Todellisuudessa ääripäitä tässä asiassa ovat toisaalta ne, joiden mielestä humanitääriselle maahanmuutolle ei pitäisi olla mitään esteitä ja toisaalta ne, joiden mielestä humanitäärinen maahanmuutto pitäisi lakkauttaa kokonaan. Pahoja ja vaarallisia äärimmäisyysihmisiä kehotetaan välttämään ja käytännön tasolla mistään ei tule mitään, jos vaatii vain fundamentalistisesti ”kaikki tai ei mitään”. Toisin kuin epärehellisiä vihreitä, itseäni ei häiritse kertoa, että oma linjani on se toinen ääripää: mielestäni humanitäärinen maahanmuutto pitäisi lopettaa. Vihreät pyrkivät tietenkin leimaamaan tämän ääripään joksikin hyvin likaiseksi ja pimeäksi, joka edellyttää massamurhaa ja brutaalisuutta.



Humanitäärisen maahanmuuton lopettaminen voidaan kuitenkin vihreiden harmiksi toteuttaa laillisessa järjestyksessä, turvautumatta mielivaltaan ja massamurhiin. Se tapahtuu määrittelemällä Suomen naapurimaat turvallisiksi maiksi, joista tulevia turvapaikkahakemuksia ei käsitellä, ja irrottamalla Suomi EU:n taakanjaosta ja YK:n kiintiöpakolaisohjelmasta. Sen jälkeen Suomeen ei tule enää ihmisiä pakolaisina tai muistakaan ”humanitäärisistä” syistä. Toisin kuin vihreät antavat ymmärtää, humanitäärisen maahanmuuton lopettamista ei saavuteta umpimähkäisillä ammuskeluilla vaan säätämällä maahantuloedellytykset Suomen kansallisen edun mukaisiksi ja panostamalla rajavalvontaan. Ja toisin kuin vihreät toivoisivat, en suunnittele ihmisten ampumista. Tiedän, että suurissa valtiollisissa ja näkemyksellisissä asioissa vaaditaan valtava taustatyö. Aion omalta pieneltä osaltani tehdä kaikkeni, että askelia oikeaan suuntaan otetaan koko ajan. Sipilän hallitus ei ole onnistunut estämään turvapaikanhakijoiden määrän nousua, mutta sen ohjelmissa on hyviä keinoja tuota tavoitetta kohti. Hallitusohjelmassa on sovittu EU-taakanjaon pitämisestä vapaaehtoisena ja turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa muun muassa, että ”perheenyhdistämisen kriteerejä” tiukennetaan ”EU:n perheenyhdistämisdirektiivin nojalla täysimääräisesti” ja että ”kielteisen päätöksen saaneille” perustetaan ”erityisiä palautuskeskuksia minimipalveluin”.



Näiden päätösten toteenpanemista on nyt vaadittava herkeämättä, kaikilla tasoilla ja kaikin mielekkäin keinoin. Ja se on vasta alkua. Tulevaisuudessa kulttuurihegemonia on nationalisteilla ja silloin me asetamme Overtonin ikkunan rajat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti