perjantai 5. helmikuuta 2016

Runebergin päivä



”On miekoin, auroin, aatoksin
isämme taistelleet,
on paisteen niin kuin pilvetkin
ja kovan onnen kolhutkin
nää suomalaiset kohdanneet
ja kaiken kestäneet.

Ken laskeakaan kamppailut
voi kansan kärsineen,
kun sota on sen raadellut
ja nälkä hallaa seurannut?
Ken mittaa veren vuotaneen
ja sisun, sitkeyden?

Oi maamme järvin tuhansin,
maa rehti runojen,
sä ranta elon mainingin,
maa huomisen, maa muinaisin,
oot vapaa, varma iloinen
myös aikaan köyhyyden.

Sun kukkasi, nyt ummullaan,
pian kypsyy, aukeaa,
ja rakkautemme valollaan
sun toivos, riemus hehkuun saa,
ja vielä laulus voimissaan
soi kerran, synnyinmaa.”

Maamme, säkeistöt 4, 5, 10 ja 11. Runeberg, suom. Juhani Lindholm (WSOY, 2007).

Hyvää Runebergin päivää! Perheemme on tavannut juhlistaa kansallisrunoilijaamme kutsumalla aina kerran vuodessa pienen piirin lähiomaisiamme viettämään päivää. Tänä vuonna juhla sattui taas arkeen, joten käytännön syistä vastaanottomme on viikonloppuna. Päivä kun ei valitettavasti ole yleinen vapaapäivä. Toisaalta, näin Runebergistä kerrotaan ainakin kouluissa, jos häntä ei joissain kodeissa osata arvostaa. Ja torttujen verukkeella runoilija tulee ehkä puheeksi työpaikoillakin? Perinteet auttavat jäsentämään maailmaa ja ne liittävät meidät osaksi jotakin itseämme suurempaa. Jos et siis vielä vietä tätä päivää, nyt on hyvä aika aloittaa!

Olemme pitäneet Runebergin päivän vastaanottoja vuodesta 2011 lähtien eli siis siitä asti, kun olemme asuneet yhteisessä kodissamme. (Runebergin päivänä 2010 olin alokkaana Upinniemessä, jossa saimme runebergintortut pakkibrunssin jälkiruoaksi ampumaradan laidalla.) Olen lukenut vieraillemme aina yhden runon Vänrikki Stålin tarinoista. Viime vuonna luin ”Luutnantti Zidénin”, tänä vuonna on vuorossa ”Torpan tyttö” ja ensi vuonna ”Sven Dufva”. Teoksen viimeisen runon vuoro koittaa vuonna 2045, joten minulla on aikaa miettiä, aloitetaanko sitten alusta vai siirrytäänkö seuraavaan kokoelmaan.
 
Runebergin patsas, Helsingin yliopisto.
Runebergin päivä on myös mainio syy pukeutua ylioppilaslakkiin, jota ei voi käyttää liian usein. Runeberg toimi lukion lehtorina ja rehtorina. Hänen yksityisopetuksessaan ylioppilastutkintonsa suoritti muun muassa Zachris Topelius, joten tuloksista päätellen Runebergiä voi pitää hyvänä opettajana. Hän nousi suurmieheksi maamme silloin ainoan yliopiston piiristä ja sai professorin arvonimen.

Vivat academia,
Vivant professors,
Vivat nostra societas,
Vivant studiosi
Crescat una veritas,
Floreat fraternitas,
Patriae prosperitas.

– Laulusta “Gaudeamus igitur”, san. C. W. Kindleben, 1781.

Runebergintorttuja on muuten yllättävän helppo tehdä itse. Ainoa vaikeus on, että ne tavataan muotoilla pitkulaisiksi, joten niille tarvitaan tietynlainen muotti. Mutta ainakaan meidän lähipiiriämme ei ole haitannut, että olemme tehneet ne muffinsivuokiin. Pienempiä leivoksia on oikeastaan mukavampi syödä. Itse tehdyt tortut ovat parempia kuin kaupasta ostetut ja ne voi kostuttaa makunsa mukaan sokerivedellä tai punssilla. Mainittakoon, että tuomiokapitulin ja pappissäädyn jäsen Runeberg vastusti puritaanista askeettisuutta ja maailmankielteisyyttä.

Ennen paastoon laskeutumista sietää juhlia. Sen lomassa on oiva aika nauttia kansallisrunoilijamme säkeistä ja pohtia hänen sanomaansa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti