Patsaita sopii ymmärtää, ei pilkata

Runebergin päivänä Helsingin Sanomat ei maininnut kansallisrunoilijaamme. Sen sijaan pääkirjoitussivulla oli erikoinen kolumni. Toimittaja Kari Huhta kirjoitti patsaiden särkemisestä ja poistamisesta otsikolla "Patsaita sopii pilkata, ei särkeä". Rasismista syytetyn siirtomaaliikemies Cecil Rhodesin patsas poistettiin paikaltaan Kapkaupungin yliopistosta viime vuonna ja hänen patsastaan on esitetty poistettavaksi myös Oxfordin yliopistosta. Yhdysvalloissa on vaadittu entisen presidentin Wilsonin nimen poistamista yliopistolaitosten nimistä, koska aikoinaan Nobel-palkittua presidenttiä on nyttemmin alettu pitää rasistina. Toimittaja lopettaa kirjoituksensa kryptisesti:

”Protestit ovat voivat rantautua Suomenkin yliopistoihin. Täälläkin osa yliopistojen käytäville pantujen kipsipäiden esikuvista oli rasisteja ja sortajia.

Yliopistoissa kuuluu pilkata patsaita, mutta historiaa ei voi särkeä.” 

Yliopistojen hallussa on runsaasti taidetta, joten en osaa puhua kaikkien veistoksissa ja maalauksissa puhuttujen henkilöiden puolesta, mutta edes viittaus siihen, keitä tässä tarkoitetaan, auttaisi kirjoituksen ymmärtämistä. Siinä kaupungissa, missä tämä sanomalehti ilmestyy, on yksi yliopisto. Kun sen päärakennukseen astuu sisään, oikealla puolella olevien portaiden yläpäässä on jalustalla Runebergin ja vasemmalla puolella olevien portaiden yläpäässä Frans Michael Franzénin patsas. Päärakennuksen käytävillä on myös jäljennöksiä antiikin veistoksista. Yliopiston eri rakennusten huoneissa on noin tuhat professorimuotokuvaa. En fuksina ja vielä vain tietyissä tiloissa opiskelleena tiedä, millaisia ”kipsipäitä” eri puolilla yliopistoa on, mutta jo aiemmin kuvailemassani historiaoppiaineiden suuressa luentosalissa on seinällä olevien professorimuotokuvien lisäksi Porthanin ja Voltaire’n rintakuvat sekä reliefi, johon on kuvattu professori Yrjö-Koskinen.

Rasistiksi ja sortajaksi leimaaminen on vakava syytös, jota olisi syytä perustella. Kuka yliopistojen käytävien patsaisiin kuvatuista oli rasisti ja sortaja? Helsinkiläisen lehden kirjoitus vie ajatukset ensimmäisenä Helsingin yliopiston päärakennukseen, jonka käytävillä ovat runoilijat Runeberg ja Franzén. He eivät olleet sortajia ja rasisteja. Keitä toimittaja tarkoittaa? Ehkä hänellä oli joku mielessään. Luultavasti kuitenkaan ei. Sortajia ja rasisteja löytyy englanninkielisistä maista, joten niitä täytyy löytää meiltäkin. Suomen historian vuoksi maassamme ei kuitenkaan ole ollut oikein edes mahdollisuutta olla millään tavoin rasistinen sortaja. Toisin kuin Amerikassa, eri rotuja (joita rasismi edellyttää) ei ole Suomessa ollut. Mitä sortamisella tarkoitetaan? Jos kartanonherra kohtelee torppareita huonosti, onko se sortoa? Onko anakronistisessa, jälkiviisaassa taivastelussa mieltä? Lehtien skandaalinhakuisuuteen se sopii, mutta ei oppineiden yhteisöön.

Mistä pääsenkin toiseen ihmetykseni aiheeseen. Toimittaja kokee tarpeelliseksi kertoa, millaista historia on ja miten siihen tulee suhtautua ja toteaa samalla, että ”yliopistoissa kuuluu pilkata patsaita”. Tämä liittyy akateemisissa piireissä valitettavan suosittuun ajattelutapaan, jossa kaikkea pitää kritisoida ja mitään ei saa kunnioittaa vaan kaikkiin auktoriteetteihin tulee suhtautua kyynisesti ja vähätellen. Huhdan nuoruudessa tällainen nihilismi ja tapainturmelus olivat ehkä muotia, mutta se ei ole yliopiston eikä historian tehtävä.

Historiaa kuuluu ymmärtää, ei pilkata.