torstai 31. joulukuuta 2015

Kaksituhattaviisitoista

Ennen kuin aloitan uuden vuoden puhtaalta pöydältä, teen pienen katsauksen tähän menneeseen. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen huhtikuussa, joten nyt on reilu puoli vuotta takana. Suunta alkaa kenties pikkuhiljaa löytyä, joskin hapuillen. Tässä vaiheessa sitä miettii, ovatko lukijat pitäneet lukemastaan tai olenko ylipäätään saanut välitettyä kirjoituksillani niitä asioita, joita mielessäni on ollut. Huomaan ainakin sen, että olisi tarpeen tehdä jonkinlaista sanastoa: olen käyttänyt huolettomasti sanoja ”maatalousyhteiskunta” ja ”teollisuusyhteiskunta” sekä ”romahdus” määrittelemättä näitä tarkemmin. Lyhyesti: yhteiskunta voi olla maatalousyhteiskunta vaikka siinä olisi teollisuuttakin ja teollisuusyhteiskunnassa on myös maataloutta. En ole käyttänyt näitä sanoja siinä merkityksessä, jossa ”seuraavana” vuorossa olisi palveluyhteiskunta, vaan ainoastaan erottamaan traditionaalisen, teollista vallankumousta edeltäneen yhteiskuntamallin teollistuneesta. Ja biosfäärin, sivilisaation tai talousjärjestelmän romahduksella en tarkoita äkillistä taivaan putoamista niskaan vaan prosessia, missä järjestelmän toimivuuden edellytykset hapertuvat ja lakkaavat toimimasta. Ehkä näihin pitää vielä palata?

Vietimme vaimoni kanssa tänä vuonna keramiikkahääpäiväämme. Lapsemme on puolitoistavuotias. Hän ei vielä puhu, mutta touhuaa senkin edestä. Siirryin syksyn alkaessa työelämästä takaisin opiskelijaksi. Ehdin olla vuodesta 2011 lähtien maatalouslomittajana ja karjanhoitajana sekä nyt viimeisimpänä kaupan kassalla töissä. Nyt olen aloittanut uutta intoa ja motivaatiota täynnä historian opinnot Helsingin yliopistossa. Kirjoittaminen vaikuttaa mukavalta harrastukselta nyt kun voin sitä hyvällä omallatunnolla harrastuksekseni kutsua, joten taidan tähdätä tavalla tai toisella kirjalliselle uralle.

Lukupäiväkirjaani kertyi 19 kirjaa vuoden aikana. Alkuvuoden lukemistani vesitti pahasti pääsykokeeseen lukeminen ja loppuvuosikin meni opintojen aloittamisen kiireissä, joten lukemani kirjat ovat aika yksipuolisia. Tässä kuitenkin lista:

  • Kuisma, Markku: Saha – tarina Suomen modernisaatiosta ja ihmisistä jotka sen tekivät.
  • Englund, Peter: Kirjeitä nollapisteestä – historiallisia esseitä.
  • Klinge, Matti: Napoleonin varjo – Euroopan ja Suomen murros 1795–1815.
  • Salmi, Hannu (toim.): Menneen ja tulevan välillä – 1800-luvun kulttuurihistorian lukukirja.
  • Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia.
  • Klinge, Matti: Porvariston nousu.
  • Boberg, Stig & Malmqvist, Göran: Valistuksen aika.
  • Hännikäinen, Timo: Kunnia – esseitä maskuliinisuudesta.
  • Hannula, Milla: Maassa maan tavalla – maahanmuuttokritiikin lyhyt historia.
  • Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä.
  • Andersson, Koivulaakso & Brunila: Äärioikeisto Suomessa.
  • Vihavainen, Hamilo & Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla – suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit.
  • Karppinen, Antti: Venäjän aatetta jäljittämässä.
  • Mikkeli, Heikki & Pakkasvirta, Jussi: Tieteiden välissä – johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen.
  • Klinge, Matti: Hyppikää ilosta! – päiväkirjastani 2014–2015.
  • Takkinen, Kristiina & Takkinen, Pasi (toim.): Elonkehän puolesta – syväekologisen kulttuurilehden kaksi vuosikymmentä Linkolasta Vadéniin.
  • Mikkeli, Heikki: Euroopan idea.
  • Fleming, Ian: Casino Royale.
  • Hytönen, Ville (toim.): Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?
Ajattelin kirjoittaa jokaisesta pienen arvostelun, mutta totesin että kriitikontaitoni ovat sitä luokkaa, että teen lukijoilleni (ja itselleni) palveluksen, jos säästän kaikki moiselta. Aika paljonhan olen jo vuoden mittaan kommentoinut lukemaani. Lähinnä lehtijuttuja, sillä minulla on kirjoittamisen tueksi koko ajan tulevien aiheiden lista, jossa on ajattomampia aiheita, mutta kun kiire on iskenyt, on täytynyt priorisoida. Tämä tarkoittaa, että ajattomat aiheet jäävät myöhempään, sillä ei olisi järkeä kommentoida vanhaa uutista kuukausia momentumin jälkeen.

Kuluneena vuonna minulla, vaimollani, anopillani ja apellani oli lintubongauskisa. Anoppini taitaa voittaa. Itse tunnistin vuoden aikana 64 eri lintulajia, joukossa muun muassa pikkutikka, tuulihaukka, pyy ja haapana.

Lukijani – mina läsare! Kuten lehdistä voimme lukea, kulunut vuosi on ollut täynnä huonoja uutisia. On hyvä muistaa, että kaikki vuodet ovat täynnä huonoja uutisia. Tämä ei tarkoita, että pitäisi heittäytyä kyyniseksi tai olla välittämättä niistä huonoista uutisista. Mutta historia ei kirjoita itseään lehtien sivuilla, se ei seuraa teorioita eikä sillä ole kohtalon määräämää lopputulosta. Me tänään elävät ihmiset rakennamme historiaa joka päivä. On syytä siis paitsi toivoa hyvää alkavaa vuotta, myös tehdä siitä itse sellainen.

Toivon, että saisin seuraavana vuonna kokea kauneutta, pyhyyttä ja ymmärrystä. Toivon samaa itse kullekin säädylle, sekä isännille että emännille. Jumala siunatkoon isänmaatamme ja ihmiskuntaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti