tiistai 29. syyskuuta 2015

Kasvun rajat

Rajaton kasvu rajallisessa tilassa ei ole mahdollista. Yhtälö ei toimi. Talouskasvun suhteen tätä keskustelua on jo käyty jonkin verran. Kuinka pitkään talous voi kasvaa? Voiko tavoitteenamme olla tuottaa koko ajan lisää ja lisää tavaraa, vaikka luonnonvarojen runsas kulutus aiheuttaa yhä suurempia ongelmia, joita on vaikeaa tai mahdotonta ratkaista?

Kaikki ikuisen kasvun tavoitteet ovat tuomittuja epäonnistumaan, ja vielä talouskasvua vaarallisempi on tavoite ikuisesta väestönkasvusta. Väestönkasvua pidetään selviönä ja väkiluvun väheneminen nähdään jonkinlaisena kriisinä – silloinkin, kun siihen ei liity mitään drastista vaan kyse on hiljalleen tapahtuvasta luonnollisesta kehityksestä. Monen Euroopan maan väkiluku kääntyisi hitaasti laskuun, jos niin sallittaisiin käyvän. Suomen osalta aihetta käsiteltiin eilisen Helsingin Sanomien jutussa ”Vauvakato vaivaa Suomea”. Toimittaja Arja Kivipelto haastatteli jutussa Väestöliiton tutkijaa Anneli Miettistä:
Jos suomalaiset tekevät entistä vähemmän lapsia, Suomen väkiluku vääjäämättä laskee. Olisiko se niin pahasta?

'Yleensä valtiot pitävät väestönkasvua lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Ajatellaan, että tasainen väestönkasvu pitää työvoiman melko nuorena ja tuottavana', Miettinen sanoo.

– – Miettisen mukaan voisi olla globaalisti edullista, ettei länsimaissa hankittaisi paljon lapsia, mutta yksittäisille maille syntyvyyden aleneminen aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi huoltosuhde heikkenee: aina vain harvemmat hoitavat koko ajan suurenevaa vanhusten joukkoa.”
Eli toisaalta liikakansoitus on ekokatastrofia ylläpitävä voima, jonka vuoksi meneillään on valtava sukupuuttoaalto ja joka uhkaa tehdä maailmastamme melko lailla elinkelvottoman. Toisaalta väkiluvun aleneminen voisi vaatia terveyspalveluiden järjestelyä ja se taas tarkoittaisi rahanmenoa. Tässäpä vasta pulma. Kumpikohan kannattaa valita?

Väestönkasvua puolustetaan usein vetoamalla huoltosuhteeseen tai johonkin vastaavaan taloudelliseen aspektiin. Veikkaan kuitenkin, että suurin osa vain haluaa nähdä, että luvut nousevat ja käyrät liikkuvat ylöspäin. Jos taloudellisista tekijöistä välitettäisiin, vaadittaisiin sellaista väestönkasvua, joka on taloudellisesti järkevää ja vastustettaisiin sellaista, joka ei ole taloudellisesti järkevää. Tosiasiat saavat kuitenkin lentää ikkunasta, kun väkiluvun toivotaan nousevan.

Suomalaisten pitää hankkia lisää lapsia, jotta meillä on työntekijöitä, jotka huolehtivat suurista ikäluokista, kun nämä jäävät eläkkeelle. Tätä kuulee jostain syystä vieläkin. Jo vuosia sitten tämä oli tyhmä ajatus, mutta aika on tehnyt siitä vielä typerämmän. Suuret ikäluokat syntyivät sotien jälkeen. Mitkä ikäluokat siihen tarkalleen lasketaan, vaihtelee, mutta yleensä tarkoitetaan vuosina 1946–1949 syntyneitä. He ovat nyt 66–69-vuotiaita. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Toinen asia on sitten se, että nyky-yhteiskunnassa ikäluokka siirtyy työelämään vasta 20–30-vuotiaana. Nyt syntyneistä lapsista on valtiolle aluksi vain kustannuksia. He voivat alkaa hoitamaan ja maksamaan suurien ikäluokkien hoitokustannuksia siinä vaiheessa, kun nämä ovat 86–99-vuotiaita.

Suomalaiset eivät kuitenkaan ota lisääntymisvinkkejä yleisönosastonkirjoittelijoilta, joten tämä argumentti ei ole niin haitallinen. Toinen yhä yleinen ajatusvirhe on:

Suomalaiset ikääntyvät, joten meidän kannattaa ottaa tänne paljon maahanmuuttajia huoltosuhdettamme parantamaan. Tämä väite on osoitettu moneen kertaan vääräksi, mutta silti sitä kuulee yhä uudestaan. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asuvista Irakin kansalaisista työllisiä on 19,7 prosenttia ja Somalian kansalaisista 21,7 prosenttia. Maamme keskimääräinen työllisyysaste on 70,7 prosenttia. (Luvut vuodelta 2008.) Suomeen tulee nyt paljon turvapaikanhakijoita etenkin Irakista ja Somaliasta. Parantaakohan vai huonontaakohan se Suomen huoltosuhdetta?

Väestö on saatava kasvamaan. Sille ei ole mitään perusteita, mutta tavoite on niin tärkeä että perustelut voi vaikka valehdella. Jos suomalaiset eivät suostu itse lisääntymään, tänne on haalittava muualta väkeä. Ollaan kirjaimellisesti valmiita vaihtamaan kansa vaikka kokonaan toiseen, jotta numerot näyttäisivät tilastoissa paremmilta.

Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä ja Suomessa viisi ja puoli miljoonaa. Kumpikin luku kasvaa. Miksi niitä täytyy ehdoin tahdoin kasvattaa? Mitä hyötyä suuresta väkiluvusta on? Ovatko pieniväestöiset Islanti ja Bahama maanpäällisiä helvettejä ja suuriväestöiset Intia ja Kiina toiveita herättäviä paratiiseja? Onko Suomi jotenkin parempi, kun meillä on kaikki nämä miljoonat ihmiset? Entä jos väkilukumme laskisi, kaupunkimme pienenisivät, erämaamme kasvaisivat, saimaannorpan kanta elpyisi ja maassamme tarvittaisiin yhä vähemmän taloja, polttopuita ja tilpehööriä? Olisiko se niin kamalaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti