Kuten olen aiemmin kertonut,
300 metrin päähän talostamme suunnitellaan avolouhosta. Kymmenen vuoden
valmistelun ja oikeuskäsittelyjen jälkeen Hyvinkään ympäristölautakunta on nyt
antanut luvan maa-ainesten otolle. Kirjoitin valituksemme hallinto-oikeudelle,
ja koska asia saattaa kiinnostaa lukijoitani, julkaisen pääosan valituksesta
tässä. Aiheesta on tuotettu mappikaupalla paperia, mutta sitä ei ole pahemmin
käsitelty julkisuudessa.
Selvennykseksi: asumme
Hyvinkään ja Mäntsälän rajalla. Louhosalue on Hyvinkäätä, mutta talomme on jo
Mäntsälää. Kotitilallamme on kolme rakennusta ja niissä asuvat minä, vaimoni ja
poikamme sekä vaimoni vanhemmat ja appeni vanhemmat. Tila, jolla asumme, on
nimeltään Tapio; Tapiola taas on viereinen metsätila, jonne louhosta
suunnitellaan.
Päätös,
josta valitetaan
Hyvinkään
ympäristölautakunta myönsi päätöksessään 22.9.2016 (§ 79) NCC Roads Oy:lle
luvan maa-ainesten ottamiseen kiinteistölle Tapiola (kiinteistötunnus
106-407-24-40) Ohkolan kylässä Kaukasissa. Päätöksen diaarinumero on 887/2014
(06.022.02).
Päätökseen
vaadittava muutos
Vaadimme, että päätös
kumotaan ja että maa-ainesten ottolupaa ei myönnetä.
Perusteet
Luvan antaminen perustuu
puutteellisiin tietoihin eikä ota riittävästi huomioon:
• haittoja, joita
avolouhinta aiheuttaisi tilalle, jossa asumme (Tapion tila, Ohkola)
• haittoja, joita
louhoksella olisi seudun metsäluonnolle
• niitä haittoja, joita
louhos aiheuttaisi yleisesti seudun asutukselle ja ympäristölle ja etenkin
Kaukasten kylälle Hyvinkään kaupungin Ohkolan, Ridasjärven ja Kellokosken
kiinteistörekisterikylissä.
Etäisyys
Tapion tilasta
Ympäristölautakunnan
päätöksessä mainitaan, että lähin asutus suunnitellusta louhosalueesta on noin
300 metrin päässä. Lähin asuinrakennus on Tapion tilan vanha päärakennus. Etäisyys talon ja louhoksen välillä on nähdäksemme
liian pieni ja tämän vuoksi alueelle ei tulisi myöntää maa-ainesten ottolupaa.
Ympäristölautakunnan
pöytäkirjan mukaan "lähin yksityiskaivo sijaitsee suunnitellulta
murskausalueelta 180 m kaakkoon". Tämä on Tapion tilan vanhan
päärakennuksen kaivo. Pidämme etäisyyttä niin pienenä, että louhos vaarantaisi
terveytemme. Emme asu vesi- ja viemärilaitoksen piirissä, joten pidämme
kohtuuttomana, että joutuisimme elämään alituisessa uhassa, että talousvetemme
pilaantuisi. Kuten ympäristölautakunnan pöytäkirjan lainaamassa Hyvinkään
kaupungin kaavoitusyksikön lausunnossa todetaan: "pintavesien johtamisesta
tulisi olla tarkempi selvitys". Alueen kallioperän pohjavettä ja louhinnan
vaikutusta siihen ei ole tutkittu.
Tapion tilan rakennukset ovat
peruskallion päällä. Se, että tätä samaa kalliota räjäytettäisiin näin lähellä,
tulisi aiheuttamaan vakavan riskin rakennuksille. Sukumme asuu tilalla jo
viidennessä polvessa. Jos etenkin sen vanha päärakennus vaurioituu, hakija ei
pysty korvaamaan sitä tuhoa, jonka vahinko aiheuttaisi meille. Katsomme, että
louhinnan tärinä vaarantaisi omistusoikeutemme sukumme tilaan ja voisi
aiheuttaa meille haittaa, jonka arvo ei ole määriteltävissä rahassa. Vetoamme
perustuslain § 15.
Katsomme, että maa-ainesten
otto olisi vastoin sekä lakia eräistä naapuruussuhteista (13.2.1920/26) § 4, 9
ja 17 että maa-aineslain § 3 momentin 1 kohtaa 4 eikä sitä tulisi siksi
myöntää.
Louhos
osana seudun maankäyttöä ja sen suhde alueen luontoon
Alueen maankäyttöä säätelee
Hyvinkään kaupungin Palopuron–Ridasjärven osayleiskaava. Suunnitellun louhoksen
kohta ja ympäristö on määritelty siinä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi.
Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa alue on osa laajaa yhtenäisen metsäalueen
ekologista verkostoa. Mäntsälän ja Tuusulan kunnat, joiden rajoille louhosta
suunnitellaan ja jonka asukkaisiin ja alueisiin louhos vaikuttaisi, vastustavat
maa-ainesten ottoluvan myöntämistä.
Uuden avolouhoksen
perustaminen tällaiselle alueelle ei sovi seudun yleisiin maankäyttötavoitteisiin.
Sen ympäristövaikutukset olisivat huomattavasti radikaalimmat kuin tavallisen
metsänhoidon vaikutukset. Kaavoituksesta päättävien tahojen tulisi käsitellä
tämänkaltainen laajaan alueeseen vaikuttava maankäytön muutos. Ottolupaa ei
tulisi myöntää, koska se ei nähdäksemme sopisi kaupunginvaltuuston,
kunnanvaltuustojen ja maakuntavaltuuston laatimiin kaavoihin. Kaavojen
ohittaminen olisi kunnallisen itsehallinnon sekä maankäyttö- ja rakennuslain
määrittämän maankäytön suunnittelun kokonaisuuden vastaista.
Lupahakemus vetoaa vuonna
2006 valmistuneeseen luontoselvitykseen, jonka yhteydessä alueelle tehtiin
maastokäynti lokakuussa 2005. Tämän nojalla kuvaillaan alueen puita,
kasvillisuutta ja todetaan, että "alueella ei tavattu luonto- tai lintudirektiivin
lajeja, uhanalaisia lajeja eikä myöskään luonnonsuojelullisesti arvokkaita
elinympäristöjä". Puulajit ovat tunnistettavissa lokakuussakin, mutta
silloin ei voi päätellä, millaisia lintu- tai muita eläinlajeja alueella
esiintyy. Alueella on tehty lintuselvitys, jonka tulokset ympäristölautakunnan
pöytäkirja toteaa: alue on linnustollisesti rikas ja siellä elää vaateliaita ja
huomionarvoisia, uhanalaisiksikin luokiteltuja lajeja.
Lupahakemus vetoaa
lepakkoselvitykseen, jonka mukaan "suunnittelualuetta ei voida pitää
lepakoiden lisääntymisen, levähtämisen tai ravinnon hankinnan kannalta tärkeänä
alueena". Kuten ympäristölautakunnan pöytäkirjasta käy ilmi, väite on
virheellinen ja perustuu alueen puutteelliselle tuntemukselle ja selvitykseen,
joka oli tehty, kun lepakot olivat jo horroksessa. Toisin kuin lupahakemuksessa
mainitussa selvityksessä, Yrjö Siivolan asiantuntijalausunto päätyi toteamaan,
että "louhoshanke tulisi toteutuessaan tuhoamaan tiukasti suojeltujen
lepakkolajien elinympäristöjä erittäin pahasti".
Katsomme, että alueella on
lain suojelemia luontoarvoja ja että hakemuksen tekijä on yrittänyt johtaa
luvan myöntävää tahoa harhaan tämän suhteen. Uudenmaan ympäristökeskuksen
mukaan selvitykset ovat puutteellisia eikä luontoarvoja voida todeta ilman
tieteellisiä artikkeleita. On perusteltua syytä uskoa, että perinpohjainen
tieteellinen tutkimus havaitsisi samat asiat kuin edellä mainitsemamme Siivolan
lepakkoselvitys ja linnustonselvitys. Nähdäksemme selvitykset ovat
perustelleet, miksi alueella on lain suojaamia luontoarvoja. Asian suhteen ei
ole tieteellisiä artikkeleita, mutta pidämme moista kohtuuttomana vaatimuksena
ja huomautamme, että ei ole olemassa myöskään tieteellisiä artikkeleita, jotka
todistaisivat, että alueella ei olisi luontoarvoja. Hakija voi teettää alueen
luonnosta vertaisarvioidut tieteelliset tutkimukset, jos katsoo voivansa niin
osoittaa, että nämä seudulla yleisessä tiedossa olevat faktat alueen luonnosta
olisivat virheellisiä.
Katsomme, että maa-ainesten
otto alueella olisi sekä luonnonsuojelulain § 39 että maa-aineslain § 3
momentin 1 kohtien 1, 2, ja 3 sekä momenttien 2 ja 4 vastaista eikä lupaa tule
siksi myöntää. Vetoamme myös perustuslain § 20.
Louhoksen
yleiset haitat alueella
Louhostoiminnasta on
pölyhaittaa ympäristölle. Hakija on todennut yleisellä tasolla, että
pölyhaittoja pyrittäisiin torjumaan, mutta tämän hankkeen osalta ei ole
selvitetty, kuinka laajalle ja kuinka paljon pölyäminen vaikuttaisi.
Nähdäksemme louhostoiminnasta leviävä pöly tulisi haittaamaan alueen asutusta
ja etenkin Tapion tilaa, jota suunniteltu louhos olisi liian lähellä.
Viitaten
ympäristölautakunnan pöytäkirjan mainitsemiin lausuntoihin toteamme, että
selvitykset suunnitellun maa-ainesoton meluhaitoista ovat puutteellisia.
Pidämme myös louhinnan suunniteltuja toiminta-aikoja liian laajoina ja
katsomme, että ne haittaisivat meidän ja koko Kaukasten kylän elämää. Alue
kuuluu Hyvinkään kaupungin kartoittamiin hiljaisiin alueisiin ja on Mäntsälän
kunnan meluntorjuntaohjelmassa luokiteltu ”maaseutumaiseksi hiljaiseksi
alueeksi, jonka äänimaisemassa luonnonäänet ovat vallitsevia ja ihmisen
toiminnasta aiheutuvat äänet ovat vaimeita tai ajoittaisia”. Louhostoiminta ja
sen meluhaitat eivät sovellu tälle alueelle. Viittaamme myös [edellisessä
luvussa] käsittelemiimme
kaavoitusnäkökulmiin. Avolouhoksen teollisuusluonteinen melu on selvästi
ristiriidassa sen kanssa, mitä meluntorjuntaohjelmien, laajan yhtenäisen
metsäalueen ekologisen verkoston ja rauhoitettujen lajien suojelun kokonaisuus
edellyttävät.
Hakija on vedonnut siihen,
että juuri tämän alueen saaminen louhoskäyttöön olisi kansantaloudellisesti
tärkeää Helsingin kaupungin ja sen kasvavan rakennuskannan läheisyyden vuoksi.
Hakijan tavoittelemat säästöt polttoainekuluissa eivät voi olla peruste
maa-ainesten ottoluvan myöntämiselle, kun luvan myöntämistä vastaan on lukuisia
painavia syitä.
Olemme tässä valituksessa
perustelleet, miksi maa-ainesten otto tilan Tapiola alueella olisi lain
vastaista. Vetoamme kaikkiin edellä mainitsemiimme sekä muiden valittajien nostamiin
epäkohtiin. Toivomme, että Helsingin hallinto-oikeus soveltaa asian suhteen
kokonaisharkintaa. Maa-ainesten otto alueella palvelisi yhden tahon
taloudellista intressiä ja kansantaloudellisesti varsin rajallisena pidettävää
hyötyä. Sen sijaan se olisi vastoin kokonaisen kylän asukkaiden hyvinvointia ja
tahtoa ja tuhoaisi luontoa maa-aineslain § 1 a vastaisella tavalla. Vetoamme
Suomen lain perustaan, Olaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”mikä ei ole oikeus ja
kohtuus, se ei saata olla lakikaan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti