Edellisestä
kirjoituksestani sai kuvan, että Helsingin Sanomat vääristelee totuutta ja Yleisradio
myös valehtelee. Tämä vaatii täydennystä: myös Helsingin Sanomat valehtelee, kun se sattuu sopimaan sen
agendaan.
Eilinen juttu irakilaisperheen hajottamisesta on ollut lehdelle menestys. Se
julkaistiin sunnuntaiaamuna, jotta hiljaisena päivänä mahdollisimman moni saisi
sitä kauhistella. Ministeri Orpo käyttikin tilaisuutta heti hyväksi ja pyrkii keräämään
poliittisia irtopisteitä. Oppositiopoliitikot ja presidentti Halonen
kauhistelevat, että tällaista voi tapahtua. Mutta lukijoiden ja huomion
kerääminen ei ole Helsingin Sanomien ainoa tavoite. Se pyrkii myös vaikuttamaan
lainsäädäntöön. Tässä lobbauksessa lehti on valmis valehtelemaan, jos se
palvelee sen päämääriä. Lehti kirjoittaa tänään (s. A8), että ”Suomi on
kiristämässä ulkomaalaislakia perheenyhdistämisen kohdalta siten, että
kansainvälistä suojelua saavilta edellytetään turvattua toimeentuloa Suomessa,
ennen kuin perheenyhdistäminen voidaan hyväksyä”. Lehti ei taaskaan kerro, että
uuteen lakiin kuuluu, että jos pakolaiskriteerit täyttävä henkilö tekee perheenyhdistämishakemuksen
kolmen kuukauden sisällä turvapaikkapäätöksestä, toimeentuloedellytykset eivät
koske hänen perhettään. Ne eivät koske pakolaisia muuta kuin siinä tapauksessa,
että perheenyhdistämistä aletaan hakea vasta, kun tarpeeksi aikaa on kulunut
turvapaikan myöntämisestä. Jutun perhettä ne koskevat, koska perhe on
perustettu vasta vuosia miehen Suomeen muuton jälkeen.
Helsingin
Sanomat on ylpeä nostamastaan keskustelusta. Tämän päivän pääkirjoituksessa
lehti iloitsee, että ”maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka nousee uutisiin
yksittäisten ihmisten ja perheiden kohtaloiden kautta”. Lehti vetoaa yleisöön
ja poliitikoihin otsikolla ”Suomi hajottaa perheitä” ja vaatii sekä
tarkistuksia perheenyhdistämisiin suunnitteilla oleviin tiukennuksiin että myös
nykykäytäntöjen löysentämistä. Lehti pitää kohtuuttomana, että ”päätöksen
mukaan Hunerin tulot eivät riitä, vaikka hänellä on työpaikka”. Millaiset tulot
ovat riittäviä ja mitkä eivät, sitä ei viitsitä tuoda ilmi. Tämän kampanjan
vimmaisesti vastustamassa hallituksen esityksessä tulorajat ovat suuntaa-antavia.
Kahden aikuisen talouden osalta perheenyhdistämisen ehdot edellyttäisivät koko
taloudelta yhteensä 1 700 euron tuloja kuukaudessa ja kahden aikuisen ja kahden
lapsen taloudelta 2 600 euron tuloa. Tuloihin lasketaan sosiaalituet. Uudessakaan laissa
toimeentuloehtoja ei sovellettaisi, jos perheenkokoajalla on Suomen
kansalaisuus. Tässä tapauksessa mies on ollut maassa seitsemän vuotta, joten
kansalaisuus puuttuu jostakin muusta syystä kuin liian vähäisestä
maassaoloajasta. Syytä voi etsiä Iltalehden haastattelusta:
”Ja Huner, olet asunut seittemän vuotta Suomessa, sä olet opiskellut suomen kieltä tai osaat puhua sitä, olet tehnyt täällä töitä ja käynyt koulua… Minkälainen olo siitä tuli, kun sait kuulla tästä päätöksestä, tuliko se yllätyksenä?”
Mies
vastaa arabiaksi, että päätös tuli yllätyksenä ja se surettaa ja on epämukavaa.
Vaikka mies on asunut seitsemän vuotta Suomessa, tarvittiin tulkki kääntämään
tämä yksinkertainen lause. Ainakaan suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen
kannalta perhettä on vaikeaa pitää malliesimerkkinä. Toivottavasti
mahdollisimman moni tiedotusväline nyt tarkkaan seuraa perheen tapausta.
Monista kanavista tihkuvista tiedonjyväsistä voi koota sitä kokonaiskuvaa, jota
Helsingin Sanomat ei ole halunnut kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti