Rajaton kasvu rajallisessa tilassa ei ole
mahdollista. Yhtälö ei toimi. Talouskasvun suhteen tätä
keskustelua on jo käyty jonkin verran. Kuinka pitkään talous voi
kasvaa? Voiko tavoitteenamme olla tuottaa koko ajan lisää ja lisää
tavaraa, vaikka luonnonvarojen runsas kulutus aiheuttaa yhä
suurempia ongelmia, joita on vaikeaa tai mahdotonta ratkaista?
Kaikki
ikuisen kasvun tavoitteet ovat tuomittuja epäonnistumaan, ja vielä
talouskasvua vaarallisempi on tavoite ikuisesta väestönkasvusta.
Väestönkasvua pidetään selviönä ja väkiluvun väheneminen
nähdään jonkinlaisena kriisinä – silloinkin, kun siihen ei
liity mitään drastista vaan kyse on hiljalleen tapahtuvasta
luonnollisesta kehityksestä. Monen Euroopan maan väkiluku kääntyisi
hitaasti laskuun, jos niin sallittaisiin käyvän. Suomen osalta
aihetta käsiteltiin eilisen Helsingin Sanomien jutussa ”Vauvakato vaivaa Suomea”. Toimittaja Arja Kivipelto haastatteli jutussa
Väestöliiton tutkijaa Anneli Miettistä:
”Jos suomalaiset tekevät entistä vähemmän lapsia, Suomen väkiluku vääjäämättä laskee. Olisiko se niin pahasta?'Yleensä valtiot pitävät väestönkasvua lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Ajatellaan, että tasainen väestönkasvu pitää työvoiman melko nuorena ja tuottavana', Miettinen sanoo.– – Miettisen mukaan voisi olla globaalisti edullista, ettei länsimaissa hankittaisi paljon lapsia, mutta yksittäisille maille syntyvyyden aleneminen aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi huoltosuhde heikkenee: aina vain harvemmat hoitavat koko ajan suurenevaa vanhusten joukkoa.”
Eli toisaalta liikakansoitus on ekokatastrofia
ylläpitävä voima, jonka vuoksi meneillään on valtava
sukupuuttoaalto ja joka uhkaa tehdä maailmastamme melko lailla
elinkelvottoman. Toisaalta väkiluvun aleneminen voisi vaatia
terveyspalveluiden järjestelyä ja se taas tarkoittaisi rahanmenoa.
Tässäpä vasta pulma. Kumpikohan kannattaa valita?
Väestönkasvua
puolustetaan usein vetoamalla huoltosuhteeseen tai johonkin
vastaavaan taloudelliseen aspektiin. Veikkaan kuitenkin, että suurin
osa vain haluaa nähdä, että luvut nousevat ja käyrät liikkuvat
ylöspäin. Jos taloudellisista tekijöistä välitettäisiin,
vaadittaisiin sellaista väestönkasvua, joka on taloudellisesti
järkevää ja vastustettaisiin sellaista, joka ei ole
taloudellisesti järkevää. Tosiasiat saavat kuitenkin lentää
ikkunasta, kun väkiluvun toivotaan nousevan.
Suomalaisten
pitää hankkia lisää lapsia, jotta meillä on työntekijöitä,
jotka huolehtivat suurista ikäluokista, kun nämä jäävät
eläkkeelle. Tätä kuulee
jostain syystä vieläkin. Jo vuosia sitten tämä oli tyhmä ajatus,
mutta aika on tehnyt siitä vielä typerämmän. Suuret ikäluokat
syntyivät sotien jälkeen. Mitkä ikäluokat siihen tarkalleen
lasketaan, vaihtelee, mutta yleensä tarkoitetaan vuosina 1946–1949
syntyneitä. He ovat nyt 66–69-vuotiaita. Suuret ikäluokat ovat jo
eläkkeellä. Toinen asia on sitten se, että nyky-yhteiskunnassa
ikäluokka siirtyy työelämään vasta 20–30-vuotiaana. Nyt
syntyneistä lapsista on valtiolle aluksi vain kustannuksia. He
voivat alkaa hoitamaan ja maksamaan suurien ikäluokkien
hoitokustannuksia siinä vaiheessa, kun nämä ovat 86–99-vuotiaita.
Suomalaiset eivät kuitenkaan ota lisääntymisvinkkejä
yleisönosastonkirjoittelijoilta, joten tämä argumentti ei ole niin
haitallinen. Toinen yhä yleinen ajatusvirhe on:
Suomalaiset
ikääntyvät, joten meidän kannattaa ottaa tänne paljon
maahanmuuttajia huoltosuhdettamme parantamaan.
Tämä väite on osoitettu moneen kertaan vääräksi, mutta silti
sitä kuulee yhä uudestaan. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa
asuvista Irakin kansalaisista työllisiä on 19,7 prosenttia ja
Somalian kansalaisista 21,7 prosenttia. Maamme keskimääräinen
työllisyysaste on 70,7 prosenttia. (Luvut vuodelta 2008.) Suomeen
tulee nyt paljon turvapaikanhakijoita etenkin Irakista ja Somaliasta. Parantaakohan vai huonontaakohan se Suomen huoltosuhdetta?
Väestö
on saatava kasvamaan. Sille ei ole mitään perusteita, mutta tavoite
on niin tärkeä että perustelut voi vaikka valehdella. Jos
suomalaiset eivät suostu itse lisääntymään, tänne on haalittava
muualta väkeä. Ollaan kirjaimellisesti valmiita vaihtamaan kansa
vaikka kokonaan toiseen, jotta numerot näyttäisivät tilastoissa
paremmilta.
Maailmassa
on yli seitsemän miljardia ihmistä ja Suomessa viisi ja puoli
miljoonaa. Kumpikin luku kasvaa. Miksi niitä täytyy ehdoin tahdoin
kasvattaa? Mitä hyötyä suuresta väkiluvusta on? Ovatko
pieniväestöiset Islanti ja Bahama maanpäällisiä helvettejä ja
suuriväestöiset Intia ja Kiina toiveita herättäviä paratiiseja?
Onko Suomi jotenkin parempi, kun meillä on kaikki nämä miljoonat
ihmiset? Entä jos väkilukumme laskisi, kaupunkimme pienenisivät,
erämaamme kasvaisivat, saimaannorpan kanta elpyisi ja maassamme tarvittaisiin yhä vähemmän taloja, polttopuita ja tilpehööriä? Olisiko
se niin kamalaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti