sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sananvastuu ja lehdistönvapaus

Helsingin Sanomien Nyt-liite sulki verkkosivunsa kommentointimahdollisuuden kahdeksi viikoksi. Eilisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivuilla verkkosivuista vastaava uutispäällikkö kertoo, miksi. Keskusteluilmapiiri on kiristynyt ja ihmiset jakautuvat leireihin. Etenkin maahanmuuttokeskustelu herättää tunteita. Kommentointi päätettiin estää toviksi, jotta ihmiset saisivat aikaa miettiä, yrittävätkö he edes ymmärtää muita. Ja jotta he voisivat pysähtyä miettimään, milloin he viimeksi sanoivat jotain hyvää.

Asiallinen keskustelu on tarpeen. Jokaisella on vastuu siitä, että julkinen keskustelu on asiallista, kohteliasta ja rakentavaa. Muiden näkemysten kuin omansa kanssa pitää pyrkiä ja pystyä dialogiin. Omassa valtiokäsityksessäni julkisella keskustelulla on keskeinen sija, ja siksi toivon, että sitä käytäisiin paljon ja että se olisi monipuolista ja laadukasta. Vapaa julkinen keskustelu on väylä saman maan kansalaisille jakaa näkemyksensä – ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kun se toimii, se luo yhteiskuntaan koheesiota. En tarkoita tällä sitä, että se saisi kaikki olemaan asioista samaa mieltä. Tämä ei ole julkisen keskustelun tarkoitus. Avoin keskustelu oikeuttaa sen pohjalta toteutetun politiikan. Vaikka sitä ei hyväksyisikään, sitä voi ymmärtää ja sitä voi olla mukana rakentamassa.

Tilaan Helsingin Sanomia. Kotiini, paperisena. Miksi? Ennen kaikkea siksi, että se on käytännöllistä ja olen vanhanaikainen. Mutta ne eivät ole ainoat syyt. Valtiokäsityksessäni arvokasta julkisen keskustelun soihtua kantaa lehdistö. Haluan tukea sitä. Tilaan nimenomaan Helsingin Sanomia, joka on Suomen monipuolisin ja laadukkain lehti. Sen yleisönosastolle kirjoittavat kaikenlaiset ihmiset ja sen sivuilla tuodaan esille kaikki yhteiskunnan eri tahoilla esiintyvät ajatukset. Luen ylpeänä Helsingin Sanomia junassa, kävellessäni kadulla ja istuessani luentosalissa ennen kuin luento alkaa. Helsingin Sanomat edustaa minulle avointa keskusteluilmapiiriä, muiden ymmärtämistä, maailman tuntemista ja yhteistyötä.

Arvostan erittäin paljon ammattimaisesti toimitettua julkista keskustelua. Tästähän lehdistössä on kyse. Minulla ei ole aikaa selvittää kaikkien näkemyksiä. Olen valmis maksamaan huomattavasti toimittajien ammattitaidosta ja siitä, että he täyttävät tehtävänsä. Arvostan suuresti toimittajan ammattia. Toimittajan asema merkitsee kuitenkin myös sitä, että aateluus velvoittaa heitä. Ken ottaa kannettavakseen lehtimiehen taakan, pimeytemme poistaa ja vapaaksi meidät tekee, on velvollinen elämään asemansa mukaisesti. Ei riitä, että pääkirjoitussivuilla annetaan ohjeita, miten ihmisten tulisi käyttäytyä ja keskustella. Jokaiselta julkiseen keskusteluun osallistuvalta voidaan vaatia asiallista, kohteliasta ja avointa dialogia. Painavin tämä taakka ei kuitenkaan ole tavallisen kansalaisen sitä kantaessa, vaan eniten se velvoittaa ja eniten sitä tulisi vaatia toimittajilta, julkisen keskustelun suojelijoilta.
Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
Jeesus, Luuk. 12:48

Miten Helsingin Sanomat siis huolehtii avoimesta keskustelua? Miten lehti puolustaa asiallista dialogia ja estää sen, että keskustelu päättyy ja ihmiset jakautuvat leireihin? Miten lehti pitää huolen, että sananvapauteen erottamattomasti kuuluvasta vastuustakin kannetaan huolta, että vihapuhetta ei viljellä ja että muiden ihmisten ihmisarvoa kunnioitetaan, vaikka heistä ei ensivaikutelman perusteella pitäisikään? Miten Helsingin Sanomat elää omien periaatteidensa mukaisesti?

Saman päivän lehdessä, jossa uutispäällikkö kertoo, että Nytin verkkokeskustelu jouduttiin sulkemaan ja valittelee keskustelukulttuurin huonontumista, Helsingin Sanomien omat toimittajat rikkovat, mikä lehdelle on tärkeää. Sivulla B3 toimittaja Laura Saarikoski kirjoittaa Näkökulma-kolumnissaan, että Donald Trump on saanut räävittömillä siirtolaisvastaisilla puheillaan kannatusta sellaisilta päähän potkituilta republikaaneilta, jotka ovat vähän koulutettuja ja kantavat kaunaa. Sivulla B6 toimittaja Sami Sillanpää kertoo uutisessaan vast'ikään löydetystä ihmislajista, mutta ajautuu pohdiskelemaan sitä, että ennenkin ihmiset muuttelivat ympäri maailmaa. Maahanmuuttokriitikot ovat ehkä ”sitä heikompaa ainesta” ja heidän olemassaolonsa pistää miettimään, mikä erottaa ihmisen apinasta. Toimittajat Saarikoski, Sillanpää ja päätoimittaja Niemi, onko kohteliasta puhua näin muista ihmisistä? Pitäisittekö asiallisena, jos lehtenne verkkokeskustelussa esitettäisiin, että vaikkapa jokin turvapaikanhakijaryhmä on huonompaa ainesta olevia luusereita, joita on vaikea erottaa apinoista ja joiden tyhmyyden voi selittää heidän huonolla koulutuksella ja asenteilla? Jos ette salli lukijoillenne mahdollisuutta esittää tällaisia kommentteja moderoitujen verkkosivujenne keskustelupalstojen syövereissä, miksi julkaisette niitä omilla nimillänne painettuina miljoonayleisölle?

Hävetkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti