Perustulo
on useasti ehdotettu sosiaalituki, jossa kaikille jaettaisiin
kuukausittain tietty rahasumma. Sen tarkoitus on yksinkertaistaa
tukiviidakkoa ja helpottaa töihin menoa, kun tuet eivät loppuisi,
kun työn ottaa vastaan. Nämä tavoitteet ovat erittäin
kannatettavia ja perustulo olisikin varmasti parempi kuin nykyinen
sosiaaliturva. En kuitenkaan voi kannattaa perustuloa, koska on
moraalisesti väärin, että ihminen saa rahaa tekemättä sen eteen
mitään. Toimeentulo tulee aina työn tuloksena. Jos kukaan ei
hikoile ja kuoki perunamaata, syksyllä ei ole perunoita mitä syödä.
Työnteon
ja tulojen suhde saisi olla konkreettisempi kuin se nykyään on. On
sääli, että palkat maksetaan nykyään useimmiten suoraan
pankkitileille, joista rahat vielä käytetään usein edelleen
korttimaksuilla. Kun työnantaja antaa työntekijälle työpäivän
tai -kuukauden päätteeksi nipun seteleitä, kumpikaan ei unohda,
mistä rahat ovat lähtöisin: tehdyn työn määrästä. Raha ei ole
pelkkää paperia tai bittejä, vaan se on tuotettu jollain tavalla.
Tämä luo rahan arvon.
Olisi
hyvä, jos kaikissa ammateissa palkka maksettaisiin mahdollisuuksien
mukaan joko tunti- tai urakkapalkkana. Ihmisille pitää maksaa siitä
työstä, jonka he tekevät. Säännöllinen, kuukausittainen ja
vakioitu tilille tuleva rahasumma kadottaa ajatuksen, että tehdyn
työn määrä vaikuttaa palkkaan. Lomista ei pitäisi maksaa
palkkaa. Miksi ihmeessä niistä maksetaankaan? Maksaako joku
yrittäjälle siitä, että hän ei tee mitään?
Kolmikantasopimuksella pitäisi sopia, että vain työnteosta
maksetaan, mutta palkkoja nostettaisiin vastaavasti. Tämä olisi
kaikkien etu, sillä kun työnantajan ei pitäisi enää maksaa
siitä, että työntekijä on sairaana, lomailee tai jää ennen
pitkää eläkkeelle, palkkaamisen kynnys olisi pienempi.
Työntekijöiden olisi helpompi saada töitä.
Nykyisessä
järjestelmässä työnantaja maksaa työntekijästä palkan ja vielä
saman verran muita menoja. No mutta tietenkin, sillä tämä on
työntekijän etu. Muutenhan kapitalistiriistäjä sortaisi häntä
minkä ehtisi. Ja höpönpöpön pöppö. Työnteettämisen
sivukustannukset aiheuttavat haittaa myös työntekijöille –
etenkin heikommassa asemassa oleville. Ne ovat vain paikkansa
työelämässä vakiinnuttaneiden kokoaikaisten, vakituisten ja hyvin
järjestäytyneiden työntekijöiden etu. Minkä vuoksi ay-liike
puolustaa niitä henkeen ja vereen. Saavutetuista eduista kun ei
takuulla luovuta. Sääli niille nuorille naisille, joita ei viitsitä
palkata, koska he ovat työnantajalle riski: jos he perustavat
perheen, heistä on työnantajalle menoja vaikka he eivät töitä
teekään. Sääli niille opiskelijoille, jotka haluaisivat tehdä
opintojen ohessa vaikka kymmentuntista työviikkoa – sellaista ei
sivukulujen vuoksi kannata teettää, joten häntä ei palkata.
Oikeudenmukainen
ratkaisu olisi, että valtio maksaisi ne sosiaalituet, jotka se
katsoo hyväksi maksaa. Ei työnantaja. Jos valtio katsoo, että
äitiyslomalaisille pitää antaa rahallista tukea, sen pitää
maksaa ne itse eikä pakottaa muita maksamaan niitä. Jos valtio
katsoo, että vanhuksille pitää maksaa eläkkeitä, sen pitää
maksaa ne itse.
Työeläke
pitäisi lakkauttaa. Vanhuksille pitää maksaa kansaneläke, jolla
he tulevat toimeen. Ei enempää eikä vähempää. Miksi valtio on
sumplinut eläkejärjestelmän, jossa paremmin tienaavat saavat
parempaa eläkettä? Jos henkilö tienaa hyvin, hän voi säästää
vanhuuden varalle. Eläke on vanhusten toimeentuloa varten, mutta
työeläkkeen tarkoitus on pitää hänet samassa tuloluokassa
loppuelämän ajan.
Konkreettisuuden
tuntua tarvittaisiin tulojen lisäksi myös kuluihin. Miesten
hiustenleikkuu maksaa kolmekymmentä euroa. Sillä saa hienossa
ravintolassa kokolihapihvin. Maataloustuet painavat ruoan hintaa
alas, kun taas parturi joutuu maksamaan hiustenleikkuusta
arvonlisäveron, tuloveron ja yhteisöveron. Kumpikaan hinta ei
kuvasta tuotteen ”todellista” hintaa: sitä, kuinka paljon työtä
siihen on käytetty. Lopputulos: maanviljelijä ja parturi näkevät
tolkuttomasti vaivaa täytellessään erilaisia kaavakkeita, kun
heidän pitäisi saada keskittyä työnsä tekemiseen.
Muutama
vuosi sitten sähkölaskutus muuttui niin, että tasaerälaskutuksesta
siirryttiin kulutuspohjaisiin laskuihin. Valitusta syntyi siitä,
että talvella lasku oli paljon suurempi kuin kesällä. Vuosilasku
oli siis yhä sama. Juuri tällaisia maksujen pitäisi olla: ihmisten
tulee maksaa siitä, minkä he käyttävät. Koko muutoksen syynä oli EU-suositukset, joiden tarkoitus oli saada
kuluttajat tietoiseksi sähkölaskuistaan ja säästämään sähköä.
Fortum
ehdotti kuluttajille, että nämä voisivat säästää rahaa, jotta
heillä sitten on sitä jäljellä kun lasku tulee. On tragikoomista,
että aikuisia ihmisiä pitää julkisuudessa neuvoa säästämään
rahojaan. Onneksi Maaseudun Tulevaisuus ei vielä ole tehnyt juttua,
jossa takalla lämpiävien talojen omistajat valittavat siitä, että
talvella polttopuita kuluu enemmän kuin kesällä.