Vuoden 2017 puoluekokouksen
alla kirjoitin omista puoluekokousvalinnoistani ja näkemyksistäni puolueen
tilasta kirjoituksessani ”Perussuomalaisten suunta”.
Pian on taas uusi puoluekokous, joten muutama sana valinnoista lienee jälleen
paikallaan.
Kaksi vuotta sitten
perussuomalaiset oli hallituksessa ja puolueen kannatus oli puolittunut. Heti
edellisten puoluekokousvalintojen jälkeen puolue erotettiin hallituksesta,
vaikka puolueella itsellään oli halua jatkaa. Uudet johtohenkilöt ja äkillinen
paluu oppositioon palauttivat äänestäjien uskon perussuomalaisiin vaihtoehtona
ja puolueen kannatus ehti eduskuntavaaleihin mennessä elpyä sille tasolle, mikä
se oli kaksissa aiemmissakin vaaleissa.
Pystyäkseen toimimaan
pitkäjänteisesti, puolueen tulisi nyt vakiinnuttaa paikkansa suomalaisella
puoluekentällä ja valmistautua mahdolliseen tulevaan hallitusyhteistyöhön.
Miten puolue toimisi hallituksessa, millä ehdoin se menisi sinne? Mistä
asioista on välttämätöntä pitää kiinni ja miltä toimet näyttäisivät äänestäjien
silmissä?
Mikäli säännönmukaiset
aikataulut pitävät, seuraava vaalikoitos on kevään 2021 kuntavaalit. Pian
alkavien puoluekokousvalintojen toimikaudet kestävät kesään 2021. Valittavien
henkilöiden tulee siis luotsata puolue kuntavaaleihin. Lyhyellä tähtäimellä eduskuntavaalit
ovat vaikutusvaltansa vuoksi tärkeimmät vaalit ja ne ovat perinteisesti olleet
perussuomalaisten vahvin alue. Pidemmän päälle tarvitaan kuitenkin syvempää ja
laajempaa vaikuttamista. Vanhoilla puolueilla on laaja ja vakiintunut
organisaatio sekä tiettyjen yleisvaltakunnallisten ydinteemojen mukanaan tuoma
peruskannattajakunta. Mikä on perussuomalaisten paikka Suomen poliittisella
kentällä?
Oma näkemykseni on, että
perussuomalaisten tehtävä on ottaa se paikka, joka keskustalla on tähän asti ollut.
Perussuomalaisten kannatus on tullut useasta suunnasta, mutta yksi asia on
selvää, ja se on, että perussuomalaisten suosion noustessa keskustan kannatus
on laskenut. Keskustan kannattajakunta ja kenttä ovat suurelta osalta
puoluejohtoa selvemmin arvokonservatiiveja, EU-vastaisia ja isänmaallisia.
Keskusta on kuitenkin muun muassa talous- ja sosiaalipolitiikaltaan ja
yleisilmeeltään, johon kuuluu alueellisuuden ja maahengen korostaminen, ollut
monelle perussuomalaisia uskottavampi vaihtoehto. Tähän on iskettävä. Keskusta
on korvattava kansallismielisellä vaihtoehdolla ja perussuomalaisten otettava
keskustalta johtavan kuntapuolueen paikka. Tämä tavoite mielessäni aion
äänestää sellaisia henkilöitä puolueen luottamustehtäviin, jotka edustavat
monipuolisesti puolueen kristillissosiaaliselta pohjalta nousevia
kansallismielisiä arvoja ja jotka kertovat näkemyksensä selväsanaisesti ja
suoraan ilman saivartelua tai kikkailua.
Puheenjohtajisto
Puolueen puheenjohtajaksi ei
ole ilmoittautunut haastavia ehdokkaita. Asian suhteen ei näytä olevan
valintatilannetta. Jokaiseen varapuheenjohtajapaikkaan on sen sijaan
ilmoittautunut hakijoita. Ohessa valintani niistä, jotka ovat etukäteen
tehtäviin ilmoittaneet hakevansa. Äänestysten edetessä ihmisiä tulee ehdolle
ilman ennakkoilmoittautumista, joten kattavaa äänestyssuunnitelmaa ei voi
tehdä. Kaksi vuotta sitten tekemäni luonnehdinta ja vaatimus
varapuheenjohtajaksi hakeville on paikallaan toistaa tässä sellaisenaan:
”Varapuheenjohtajien
on palveltava ja tuettava puoluetta, puheenjohtajaa ja muita toimijoita, kun ne
ovat oikealla polulla – ja uskallettava avata suunsa ja sanoa suorat sanat
omilleenkin, kun on sen tarve. En halua varapuheenjohtajiksi jees-miehiä vaan
sellaisia, joiden varapuheenjohtajuus tuo lisäarvoa.”
Edellä mainituin perustein
kannatan Perussuomalaiset rp:n
– 1. varapuheenjohtajaksi
Leena Merta
Leena
Meri on eduskuntaryhmän puheenjohtajana jo edustanut puoluetta ja toiminut
puoluehallituksessa. Hän on agraarishenkinen sosiaalikonservatiivi, joka on
pitänyt esillä muun muassa maatalouden vaikeuksia ja sähkönsiirrolla
rahastamista. Meri on itsenäinen, hyvässä mielessä jopa itsepäinen toimija,
joka pitää omien puolta ja ajaa itsenäisyyden ja omavaraisuuden asiaa.
– 2. varapuheenjohtajaksi
Mika Niikkoa
Mika
Niikko on pitkäjänteinen kristilliskonservatiivinen kansakunnan sosiaalisen
koheesion edistäjä niin käytännön kuin politiikan tasolla. Niikko on itsenäinen
ja ahkera toimija, joka pitää päänsä. Hän tuo avoimesti esiin näkemyksensä eikä
peräänny. Niikko on aktiivinen paikallistason toimija, joka sopii luotsaamaan
puolueen kuntavaaleja kohti. Mieleeni on jäänyt myös Niikon haku
kulttuuriministeriksi, tehtävä, joka oli pedattu Sampo Terholle, mutta johon
Niikko olisi ollut pätevämpi.
– ja 3. varapuheenjohtajaksi
Jari Ronkaista.
Jari
Ronkainen edustaa monella tavalla perussuomalaisten syvää kenttää: hän on
toiminut yrittäjänä ja kirvesmiehenä ja on erähenkinen maanpuolustusmies. Hän
on pitänyt esillä monipuolisesti kaikkia puolueen kannalta keskeisiä teemoja,
etenkin turvallisuuteen liittyviä asioita. Mainittakoon erikseen Ronkaisen mittava
ja ansiokas kritiikki vakuutuslääkärijärjestelmää kohtaan ja yksittäisenä
asiana hänen tekemänsä kirjallinen kysymys, kun kokkolalaisille lukiolaisille
oli esitetty homoeroottisia elokuvia.
Puoluesihteeri
Puoluesihteerin paikka on
tällä kertaa avoin ja siihen on tiedossa hurja määrä hakijoita. Puoluesihteeri
on puoluetoimiston keskeinen hahmo, jolla pitää olla organisaatiokykyä ja
taustalla luovuttamaton aatteen palo. Usealla ehdokkaalla on monia hyviä puolia
eikä minulla ollut etukäteen ennakkosuosikkia. Huolellisen pohdinnan jälkeen
olen kuitenkin päätynyt siihen, että tässä ajassa ja tähän tehtävään yksi
henkilö on paras. Esitän Perussuomalaisten puoluesihteeriksi Tanja Vahvelaista.
Tanja Vahvelainen on
kenttäaktiivi, joka tuntee puolueen vahvuudet ja heikkoudet. Hänellä on
koulutuksellista ja ammatillista pätevyyttä markkinoinnista ja
henkilöstöjohtamisesta. Hän ei juokse rasismipallon perässä vaan osaa suunnata
voimavaransa rakentavasti. Vahvelainen on kuunteleva ja asioita aikaan ja
eteenpäin saava nationalisti.
Puoluevaltuusto
Puoluevaltuuston vaali on
taas sunnuntai-iltapäivänä, useamman keskustelukohdan jälkeen. Ehdokkuuksista
puoluevaltuustoon ei ole tiedotettu kummempia, toisin sanoen, vaali
järjestettäneen tuttuun tapaan listavaalina, jossa nimet on sumplittu etukäteen
eikä valintoihin käytännössä voi enää kokouksessa vaikuttaa vaikka se
käsittelylistalla onkin. Puolueen sääntöjen mukaan puoluevaltuusto pitäisi
kuitenkin valita vaalina, jossa äänestetään yhtä ehdokasta. Nykyinen
vakiintunut tapa on siis sääntöjen vastainen. Vähimmäisvaatimuksena voitaneen
pitää, että puolue noudattaa sääntöjään ja puoluevaltuusto päädytään
valitsemaan kuten se kuuluisi valita. Toivottavasti asiaa jaksetaan pitää
puoluekokouksessa esillä, vaikka se onkin omalla tavallaan kiuasallinen ja asia
olisi helpointa ohittaa. Kyseessä on puolueen etu paitsi siten, että jäsenet
pääsisivät äänestämään haluamansa puoluevaltuuston, myös sitä kautta, että
säännönvastaisesti järjestetty puoluekokous voidaan riitauttaa. Kenties yksi
puoluekokous riittäisi tälle puolueelle tänä vuonna.
Muuta
Pitäisin toivottavana, että
puolueessa kehittyisi vastaavanlaiset aloitejärjestelmät kuin muissa
puolueissa. Perussuomalaisissa on käytössä suora jäsenäänestys, mikä osallistaa
jäseniä eniten. Samaan aikaan puoluekokouksissa tehdään vain henkilövalintoja.
Äänestykset ja kamppailut käydään ihmisistä, ei asioista. Tämä etäännyttää
jäsenistöä ja itse puoluekokoustapahtumaa poliittisesta substanssista. Nykyinen
järjestelmä myös ohjaa puoluetta lyhytjänteisempään ja epärakentavampaan
suuntaan.
Perussuomalaistenpuoluekokous on Tampereella lauantaina ja sunnuntaina 29.–30. kesäkuuta 2019.