sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Maailma ei riitä

Kävin eilen katsomassa uuden James Bond -elokuvan. Elokuvan ilmestymistä odotellessa tuli katsottua vanhojakin. Kun Quantum of Solace tuli ensi-iltaan vuonna 2008, en pitänyt siitä. Se vaikutti päämäärättömältä toimintarymistelyltä. En muistanut enää edellisen elokuvan hahmoja ja juonta, joten en pysynyt Quantumin kärryillä. Kyseessä ei nyt ehkä kuitenkaan ole mikään elokuvahistorian unohdettu helmi, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että Daniel Craigin tähdittämät Bondit muodostavat hienon kokonaisuuden.

Quantum of Solacen pääpahis on Dominic Greene, joka johtaa yhtiötä nimeltään Greene Planet. Hän on virallisesti luonnonsuojelija, mutta se on vain kulissi, jonka avulla hän saa huijattua itselleen avustuksia. Vaikka hän käyttää kärkkäästi vihreään väriin ja siis lehtivihreään ja elämään viittaavaa nimeään, yhtiö on hänelle vain keino sekaantua politiikkaan ja saada itselleen valtaa. Greene ei oikeasti piittaa luonnosta.

Mistä tuleekin mieleeni eilisessä Helsingin Sanomissa ollut Heidi Hautalan haastattelu. Jutussa Hautala puhuu enimmäkseen ihmisoikeuksista ja puoluepolitikoinnista, lopuksi ilmastonmuutos saa toimia hyvänä loppukaneettina. Ei siinä tietenkään mitään, jokainen puhuu asioista, jotka itseään kiinnostavat. Hivenen hämmentyneenä luin tietolaatikkoa, johon oli koottu Hautalan mielestä kolme merkittävintä ympäristötekoa. Ne olivat lihan sijasta papujen syöminen, jakamistalous ja Shellin vetäytyminen öljynporauksesta Jäämerellä.

Hautalan mukaan Shellin vetäytyminen ”johtui pääosin Obaman ympäristö- ja ilmastopolitiikasta”. Jäämeren öljynporauksen peruuntuminen on ilman muuta voitto luonnonsuojelulle enkä mitään muuta aio väittääkään. Hautalan lausunto vaikuttaa kuitenkin varsin päivänpolitikoivalta. Poltetaanko öljyä tämän myötä vähemmän? Onko Obama pelastamassa planeettaa? Obaman hehkuttaminen on oma, hauska harrastuksensa. Harrastusta ei tunnu haittaavan sellaiset vähäpätöisyydet kuten Obaman politiikka ja sen asettaminen laajempaan kontekstiin. Shell vetäytyi Jäämereltä, mutta Obama oli loppuun asti puolustamassa yhtiön arktista öljynporausta. Vetäytymispäätös on väliaikainen ja se tehtiin, koska öljyn hinta on nyt niin alhainen, että arktinen poraus ei kannata. Saudi-Arabia on syytänyt viime aikoina halpaa öljyä markkinoille juuri sen takia, että Yhdysvallat ei liuskeöljyn ja arktisen porauksen avulla onnistuisi saamaan itselleen merkittävää asemaa öljymarkkinoilla ja tulemaan riippumattomaksi Lähi-idän öljystä. Yhdysvallat on tämän hiljaisesti hyväksynyt, koska se vaikeuttaa sen vihollisen Venäjän taloudellista tilannetta. Alaskan arktinen luonto sai lisäaikaa, mutta siitä pitäisi kiittää Saudi-Arabian johdon poliittista juonittelua. Se tuntuisi varmaan liian makaaberilta, joten on kivempi ajatella Obamaa ja uskoa ihmiskuntaan.

Tietolaatikon otsikko on ”kolme nopeaa”, joten Hautalalla ei kenties ollut kauaa aikaa miettiä, mitkä olisivat ne kolme merkittävintä ympäristötekoa, joita toimittaja häneltä penäsi. On kuitenkin jotenkin masentavaa, että vastaukset ovat lyhytaikainen päivänpolitikointi ja tavallisten ihmisten pieniä päätöksiä (eli sitä kuuluisaa piipertelyä). Näillä ei ole sen suurempaa merkitystä taistelussa ekokatastrofia vastaan.

Merkittävä ympäristöteko on vaikkapa se, kun Kiina otti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa käyttöön yhden lapsen politiikan. Maan väkiluku on nyt noin 1,4 miljardia. Jos väestönkasvu maassa ei olisi 1970-luvulta lähtien laskenut, väkiluku olisi nyt 1,6–1,7 miljardia. Tämä ei toisaalta ole ihan ihmisoikeuksien mukaista. Ekokatastrofi on aika ikävä asia. Politikointi ja ihmisoikeuksien ja muiden mukavien asioiden nosto on paljon hauskempaa.

Kuten Quantum of Solace opettaa: vaikka henkilö kutsuisi itseään vihreäksi, kannattaa myös selvittää, ajaako hän todella vihreän luonnon asiaa. Ihmisoikeuksista on helpompi puhua kuin liikakansoituksesta, mutta elämme nyt aikaa, jolloin maailma ei enää riitä.