Viime
viikolla ilmestyi kirjailija Tiina Raevaaran kolumni ”Ammattitaitoinen journalismi avartaa tekijäänsä”. Raevaara vastaa perussuomalaisten esittämiin
syytöksiin median arvoliberalismista kääntämällä asian toisin päin: ”ehkä
ammattitaitoisesti tehty journalismi muuttaa vähitellen tekijänsä aiempaa
arvoliberaalimmaksi”. Hän esitti, että tieto maailman asioista johtaa
suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden kannattamiseen. ”Se, mikä näyttäytyy
toisille epäilyttävänä ideologiana, on lopulta vain ammattitaitoa.” Hän arveli,
että taiteilijoiden vasemmistolaisuus on selitettävissä samalla tavalla:
taiteenteko itsessään työntää ihmistä vasemmalle.
Tämä
idealistinen tietokäsitys on vanha. Jo Platon oli aikoinaan sitä mieltä, että
kun ihminen saa tietää totuuden, totuus muuttaa hänet hyveelliseksi ja saa
hänet toimimaan oikein. Tämä liittyy perustavanlaatuisesti siihen, millainen
ihmiskuva on. Raevaaran näkemys tuntuu pitävän sisällään ajatuksen, että ihminen
on hyvä ja rationaalinen. Että hän toimii loogisesti ja tekee oikein, jos
olosuhteet sen vain sallivat. Tämä tuntuu minusta turhan yksiulotteiselta
kuvalta siitä monimutkaisesta todellisuudesta, jossa elämme. Ihminen ei
hallitse itseään eikä maailmaa. On mahdotonta tietää, mitkä valinnat johtavat
mihinkin. Maailmankuva saattaa perustua joltakin osalta rationaaliseen
harkintaan, mutta jossain määrin se perustuu aina myös tunteeseen siitä, mikä
on oikein.
Onko
Raevaara varma, että totuus on juuri hänen aatteidensa takana? Mistä hän
tietää, että toisenlainen ajatuskulku ei voi myös perustua tietoon ja
rationaaliseen harkintaan? Eikö liberaaleilla ja toimittajilla ole
tunnepohjaisia reaktioita, joiden pohjalta he valitsevat kantojaan? Ja –
ajatteleeko hän, että konservatiivit ovat tunteellisia ja liberaalit
ajattelevia ihmisiä? Eikö liberaaleilla ole tunteita eikä konservatiiveilla
järjen hiventäkään? Jospa
onkin niin, että ihminen on kokonainen? Että niin liberaaleilla kuin
konservatiiveilla on sekä tunteet että järki?
Monen liberaalin suurin virhe on nöyryyden puute, varmuus omasta oikeassa olostaan ja erinomaisuudestaan. Kun älyllisesti tyydyttävä rationaalinen päättelyketju on kerran onnistuttu tekemään, sitä ei mikään horjuta. Niinpä Raevaaran peräänkuuluttamat faktatiedot eivät auta, kun liberaali tietää jo, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämän huomasi Junes Lokka yrittäessään alkuvuodesta keskustella Veronika Honkasalon kanssa:
Lähetän sydämelliset terveiset kaikille Suomen liberaaleille ihmisille. Aivan erityisesti haluan osoittaa terveiseni kaikkien liberaalien kuninkaalle, Vihreän liiton puheenjohtaja Ville Niinistölle, joka katsoo eteenpäin ja on historian oikealla puolella. Hän on niin oikeassa ja varma asiastaan, että totuuden on oltava hänen puolellaan. Hyvä, että kansanedustaja Niinistö sai viime syksynä loistaa Ylen A-Studiossa ja ehti sinne silloin, kun ulkoasianministeri Soini ei ehtinyt.
Monen liberaalin suurin virhe on nöyryyden puute, varmuus omasta oikeassa olostaan ja erinomaisuudestaan. Kun älyllisesti tyydyttävä rationaalinen päättelyketju on kerran onnistuttu tekemään, sitä ei mikään horjuta. Niinpä Raevaaran peräänkuuluttamat faktatiedot eivät auta, kun liberaali tietää jo, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämän huomasi Junes Lokka yrittäessään alkuvuodesta keskustella Veronika Honkasalon kanssa:
Lähetän sydämelliset terveiset kaikille Suomen liberaaleille ihmisille. Aivan erityisesti haluan osoittaa terveiseni kaikkien liberaalien kuninkaalle, Vihreän liiton puheenjohtaja Ville Niinistölle, joka katsoo eteenpäin ja on historian oikealla puolella. Hän on niin oikeassa ja varma asiastaan, että totuuden on oltava hänen puolellaan. Hyvä, että kansanedustaja Niinistö sai viime syksynä loistaa Ylen A-Studiossa ja ehti sinne silloin, kun ulkoasianministeri Soini ei ehtinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti