Uusimmassa
Suomen Luonto -lehdessä on etusivulla kutsuva otsikko: Suomi vuonna
2030. Sisällysluettelossa otsikkoa avataan selittämällä, että
jutussa asiantuntijat kertovat, miltä maailma näyttää 15 vuoden
päästä ja mitkä suuntaukset vahvistuvat. Juttu alkaa
suureellisesti: kerrotaan tulevaisuudentutkimuksesta ja trendeistä
sekä erotellaan pienet ja keskikokoiset trendit megatrendeistä,
jotka ravistelevat koko maailmaa ja haastavat nykyisen kulttuurimme.
Viitataan ekokatastrofiin ja todetaan, että nykyiset trendit ovat
viemässä meidät suuntaan, jossa häämöttävät ”massiiviset
ympäristöongelmat ja lopulta talous romahtaa”.
Tähän
nähden itse juttu oli pettymys. Siinä on kahdeksan eri alan
asiantuntijan lyhyt näkemys seuraavasta viidestätoista vuodesta.
Lehden lukijoita ehkä kiinnostaa, että vuoden 2030 jätteistä
kaatopaikoille päätyy ehkä alle kymmenen prosenttia, kun osuus
nykyään on noin 20 prosenttia. Tai että luontokuvaus saattaa
muuttaa luonnettaan, kun se kasvattaa suosiotaan ja muuttuu
valokuvauksesta yhä enemmän videokuvaukseksi. Jos näitä asioita
suhteutetaan johdatuksessa mainittuihin megatrendeihin, herää
lähinnä kysymys että miksi tällaisia nippelitietoja käsitellään
tulevaisuudentutkimuksen sekä ”tulevaisuuden maailman” ja
”tulevaisuuden Suomen” kaltaisten otsikkojen yhteydessä.
Sivuseikkojen
lisäksi esiteltyjä tulevaisuudennäkymiä häiritsee epämääräinen
toiveajattelu. Joukkoliikenne kehittyy ja maaseudullakin ”voisi
kulkea takseja tai minibusseja, jotka ohjautuisivat kysynnän mukaan.
Kuluttajan liikenneyhteydet paranisivat ja ympäristöhaitat
vähenisivät, kun suuret bussit eivät ajaisi vakioreittiä vain
muutama matkustaja kyydissään.” Konditionaali herättää
kysymyksen, että kuinka todennäköistä tämä on ja millä
edellytyksillä näin voisi tapahtua. Erityisen paljastava on tapa,
jolla Ville Lähde aloittaa arvionsa tulevaisuuden
ympäristöpolitiikasta:
”Ympäristöpolitiikan osalta on mielekästä lähteä siitä toiveesta, että ilmastopolitiikka olisi vuoteen 2030 mennessä jotenkin onnistunut, koska jos ei ole, tuolloin ollaan jo niin pitkällä, ettei oikeastaan millään ole enää väliä. Käytännössä nykyisen fossiilitalouden on täytynyt kääntyä toisenlaiseen suuntaan.”
Onko
syytä olettaa, että seuraavan viidentoista vuoden aikana
ilmastopolitiikka onnistuu ja koko talousjärjestelmämme kääntyy
uuteen suuntaan? Kannattaako tulevaisuudenkuva perustaa vain toiveeseen? Pitäisikö varautua myös siihen mahdollisuuteen,
että tämä toive ei toteudukaan? Se on todennäköisempää, joten on pohdittava, mitä sitten teemme.
Elämme
kovia aikoja, ystävät hyvät. Meidän pitää kuitenkin jaksaa ja
uskaltaa ajatella tulevaisuutta avoimin mielin. Kuten Eero Paloheimo
tapaa sanoa, on kahdenlaisia ihmisiä: kilttejä ja rehellisiä.
Kiltit sanovat, mitä muut haluavat kuulla eivätkä he halua
järkyttää tai loukata. Rehelliset sanovat, miten asiat ovat.
Rehellisyys ei tässä tarkoita vain totuudenpuhumista. Ei Suomen
Luonto -lehden juttu vääristellyt tosiasioita tai antanut
virheellisiä arvioita tulevasta. Mutta älylliseen rehellisyyteen
kuuluu myös, että pohdinnat viedään loppuun asti. Toiveet ja
pelot eivät saa olla ajattelun kahleita. Tulevaisuudessa piilee
kauhukuvia ja hävitystä, mutta se on silti pystyttävä kohtaamaan.
On uskallettava ajatella.
Meillä on oltava rohkeutta pohtia
tulevaisuudennäkymiämme laajasti ja terävästi. Jos meiltä
puuttuu tämä rohkeus, meidän on paljon vaikeampi hallita
tulevaisuuttamme. Fortuna
favet fortibus.
Nyt on kyllä ihan käsittämätöntä lumipallo-argumentaatiota. Miten parituhatta ihmistä lisää muka tuovat Euroopan tuhon? Luonnolliselta kantila Euroopan väkiluku on laskussa - aina vähemmän lapsia syntyy Eurooppaan. Sitä paitsi pakolaisuus ei ole ainoa tapa, jolla uusia ihmisiä tulee Eurooppaan, on myös tavallista siirtolaisuutta.
VastaaPoistaMillainen ihminen kieltää hunostivoivilta mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. Miltä tuntuisi itse olla pakolainen? Oli onnen kauppa, että synnyit Eurooppaan.
Raha on ihmisen keksintö. Ihmiselämä on kaikki se, mitä sinulla on.
Jos Eurooppaan tulisi vain parituhatta ihmistä, niin sitten mitään ongelmaa ei olisikaan. Tänä vuonna Eurooppaan on kuitenkin tullut noin 600 000 turvapaikanhakijaa ja vielä odotetaan tulevan noin 100 000. Suomeenkaan ei ole tullut vain pariatuhatta, vaan uusin ennuste on 30 000:n luokkaa. Jos tällaiset lukumäärät jatkuisivat karkeasti ajateltuna sellaisenaan, se tarkoittaisi, että Eurooppaan tulisi 2015–2100 turvapaikanhakijoita noin 59,5 miljoonaa ja Suomeen reilu 2,5 miljoonaa. Maailmassa on sattumalta tällä hetkellä juuri tuo 59,5 miljoonaa pakolaista – siis nyt jo. Pelkästään ilmastonmuutoksen vuoksi Intiassa ja Koillis-Kiinassa satojen miljoonien ihmisten asuinalueet muuttuvat merenpinnan nousun ja lämpöaaltojen lisääntymisen ja pahentumisen myötä asuinkelvottomiksi. Kuten olemme tämän vuoden tapauksista taas nähneet, lämpöaaltojen pahentuminen ei helpota elämää Lähi-idässäkään. Pakolaisuus lisääntyy. Tässä kirjoituksessa en sanonut mitään maahanmuutosta, joten en tiedä, mihin tarkalleen kommentoit, mutta olen käsitellyt aihetta monessa muussa kirjoituksessani.
VastaaPoista"Luonnolliselta kantila Euroopan väkiluku on laskussa - aina vähemmän lapsia syntyy Eurooppaan."
En nyt hahmota, mihin viittaat ja mitä haluat tällä sanoa.
"Sitä paitsi pakolaisuus ei ole ainoa tapa, jolla uusia ihmisiä tulee Eurooppaan, on myös tavallista siirtolaisuutta."
Muuta en ole väittänytkään. Olen kirjoittanut pakolaisuudesta, koska minulla on ollut asiaa pakolaisuudesta. Muu siirtolaisuus ei minua pahemmin kiinnosta, sillä se ei ole yhtä vaarallista.
"Millainen ihminen kieltää hunostivoivilta mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään."
Surullinen tosiasia on, että maapallon resurssit eivät riitä antamaan yli seitsemälle miljardille ihmisarvoista elämää (eli länsimaalaista elintasoa). Kuten varmasti tiedät, nykyinen liikakansoitus aiheuttaa lukuisia ongelmia (mm. aavikoituminen, eroosio, ilmastonmuutos, joukkosukupuuttoaalto, luonnonvarojen ehtyminen), jotka muodostavat yhdessä ekokatastrofi-nimisen kokonaisuuden, joka onkin aikamme suurin ja oikeastaan ainoa relevantti kysymys. Tällaisessa tilanteessa emme voi vain miettiä ihmisoikeuksia kuin ne olisivat jokin maailmasta erillinen asia. Ihmisten elintaso on peräisin luonnosta. Kun suurelle ihmismassalle hankitaan mahdollisimman mittava elintaso, se joudutaan repimään luonnon selkänahasta. Olen kirjoittanut mahdollisuudesta ihmisarvoiseen elämään ja tämän (sinänsä tietenkin täysin legitiimin) tavoitteen yhteydestä ekokatastrofiin syyskuisessa kirjoituksessani "Tunteet ja realiteetit".
"Raha on ihmisen keksintö."
Muuta en ole väittänytkään.
"Ihmiselämä on kaikki se, mitä sinulla on."
Mitä tarkoitat? Että jokaiselle tärkeintä on hänen oma elämänsä? Että mikään ei olisi pahempaa, kuin kuolema?
"»Mikään ei ole pahempaa kuin kuolema!» Voldemort ärisi.
»Siinä sinä erehdyt», Dumbledore sanoi lähestyen yhä vain Voldemortia ja puhuen kepeään sävyyn aivan kuin he olisivat rupatelleet lasillisella. Harrya pelotti katsella, miten hän käveli eteenpäin suojatta, kilvettä; hänen teki mieli huutaa ja varoittaa, mutta hänen päätön vartijansa sysi häntä takaperin lähemmäs seinää ja esti kaikki yritykset päästä pakoon. »Se, ettet kykene ymmärtämään, että on paljon pahempia asioita kuin kuolema, on itse asiassa aina ollut suurin heikkoutesi –»"
– J. K. Rowlingin teoksesta Harry Potter ja Feeniksin kilta. Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2004, s. 983.