Kävin
eilen katsomassa uuden James Bond -elokuvan. Elokuvan ilmestymistä
odotellessa tuli katsottua vanhojakin. Kun Quantum of Solace
tuli ensi-iltaan vuonna 2008, en pitänyt siitä. Se vaikutti
päämäärättömältä toimintarymistelyltä. En muistanut enää
edellisen elokuvan hahmoja ja juonta, joten en pysynyt Quantumin
kärryillä. Kyseessä ei nyt ehkä kuitenkaan ole mikään
elokuvahistorian unohdettu helmi, mutta näin jälkikäteen voin
sanoa, että Daniel Craigin tähdittämät Bondit muodostavat hienon
kokonaisuuden.
Quantum
of Solacen pääpahis on Dominic
Greene, joka johtaa yhtiötä nimeltään Greene Planet. Hän on
virallisesti luonnonsuojelija, mutta se on vain kulissi, jonka avulla
hän saa huijattua itselleen avustuksia. Vaikka hän käyttää
kärkkäästi vihreään väriin ja siis lehtivihreään ja elämään
viittaavaa nimeään, yhtiö on hänelle vain keino sekaantua
politiikkaan ja saada itselleen valtaa. Greene ei oikeasti piittaa
luonnosta.
Mistä
tuleekin mieleeni eilisessä Helsingin Sanomissa ollut Heidi Hautalan
haastattelu. Jutussa Hautala puhuu enimmäkseen ihmisoikeuksista ja
puoluepolitikoinnista, lopuksi ilmastonmuutos saa toimia hyvänä
loppukaneettina. Ei siinä tietenkään mitään, jokainen puhuu
asioista, jotka itseään kiinnostavat. Hivenen hämmentyneenä luin tietolaatikkoa, johon oli koottu Hautalan mielestä
kolme merkittävintä ympäristötekoa. Ne olivat lihan sijasta
papujen syöminen, jakamistalous ja Shellin vetäytyminen
öljynporauksesta Jäämerellä.
Hautalan
mukaan Shellin vetäytyminen ”johtui pääosin Obaman ympäristö-
ja ilmastopolitiikasta”. Jäämeren öljynporauksen peruuntuminen
on ilman muuta voitto luonnonsuojelulle enkä mitään muuta aio
väittääkään. Hautalan lausunto vaikuttaa kuitenkin varsin
päivänpolitikoivalta. Poltetaanko öljyä tämän myötä vähemmän?
Onko Obama pelastamassa planeettaa? Obaman hehkuttaminen on oma,
hauska harrastuksensa. Harrastusta ei tunnu haittaavan sellaiset
vähäpätöisyydet kuten Obaman politiikka ja sen asettaminen
laajempaan kontekstiin. Shell vetäytyi Jäämereltä, mutta Obama
oli loppuun asti puolustamassa yhtiön arktista öljynporausta.
Vetäytymispäätös on väliaikainen ja se tehtiin, koska öljyn
hinta on nyt niin alhainen, että arktinen poraus ei kannata.
Saudi-Arabia on syytänyt viime aikoina halpaa öljyä markkinoille
juuri sen takia, että Yhdysvallat ei liuskeöljyn ja arktisen
porauksen avulla onnistuisi saamaan itselleen merkittävää asemaa
öljymarkkinoilla ja tulemaan riippumattomaksi Lähi-idän öljystä.
Yhdysvallat on tämän hiljaisesti hyväksynyt, koska se vaikeuttaa
sen vihollisen Venäjän taloudellista tilannetta. Alaskan arktinen
luonto sai lisäaikaa, mutta siitä pitäisi kiittää Saudi-Arabian
johdon poliittista juonittelua. Se tuntuisi varmaan liian
makaaberilta, joten on kivempi ajatella Obamaa ja uskoa ihmiskuntaan.
Tietolaatikon
otsikko on ”kolme nopeaa”, joten Hautalalla ei kenties ollut
kauaa aikaa miettiä, mitkä olisivat ne kolme merkittävintä
ympäristötekoa, joita toimittaja häneltä penäsi. On kuitenkin
jotenkin masentavaa, että vastaukset ovat lyhytaikainen
päivänpolitikointi ja tavallisten ihmisten pieniä päätöksiä
(eli sitä kuuluisaa piipertelyä). Näillä ei ole sen suurempaa
merkitystä taistelussa ekokatastrofia vastaan.
Merkittävä
ympäristöteko on vaikkapa se, kun Kiina otti 1970- ja 1980-lukujen
taitteessa käyttöön yhden lapsen politiikan. Maan väkiluku on nyt
noin 1,4 miljardia. Jos väestönkasvu maassa ei olisi 1970-luvulta
lähtien laskenut, väkiluku olisi nyt 1,6–1,7 miljardia. Tämä ei
toisaalta ole ihan ihmisoikeuksien mukaista. Ekokatastrofi on aika
ikävä asia. Politikointi ja ihmisoikeuksien ja muiden mukavien
asioiden nosto on paljon hauskempaa.
Kuten
Quantum of Solace
opettaa: vaikka henkilö kutsuisi itseään vihreäksi, kannattaa
myös selvittää, ajaako hän todella vihreän luonnon asiaa. Ihmisoikeuksista on helpompi puhua kuin liikakansoituksesta, mutta elämme nyt aikaa, jolloin maailma ei enää riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti