Asian ytimessä

Keski-Uudenmaan Viikkouutisissa oli viime viikolla juttu, joka oli otsikoitu ”Tehtävänä pelastaa maailma”. Jutussa haastatellaan 21-vuotiasta opiskelijaa, joka ”lähtee Piilaaksoon ratkaisemaan ihmiskunnan isoja ongelmia”, ”vastauksia ihmiskunnan kohtalonkysymyksiin”. ”Maailmaa parannetaan Nasan hulppeassa tutkimuskeskuksessa.” Näin paisutellun alun jälkeen en malttanut olla jatkamatta lukemista. Mitä ovat ne ihmiskunnan suuret kohtalonkysymykset, maailman suurimmat ongelmat? Kun toimittaja on näin saanut lukijan huomion, hän antaa opiskelijan kertoa, että ”suuria kysymyksiä ovat, miten internet voidaan ottaa koulukäyttöön myös kehitysmaissa ja miten robotiikka, tekoäly ja virtuaalitodellisuus mullistavat opetuksen”. Vai niin.

Kävin viime joulukuussa läpi ilmastonmuutoskeskustelua. Pohdiskelin asiaa muun muassa Petteri Wellingin Tieteessä tapahtuu -lehdessä ilmestyneen kirjoituksen pohjalta. Aiheeseen on palattu lehden myöhemmissäkin numeroissa. Blogini linjaan sopii numeron 1/2016 pääkirjoituksen kohta:

”Ilmastonmuutoksen suuret kysymykset liittyvät sen vaikutuksiin maailman talouteen ja planeettamme kykyyn tuottaa ravintoa kasvavalle väestölle. Ilmastonmuutos tullee olemaan kallis maailmantalouden kannalta. Vesivarojen ehtyminen maailman suurista joista ja ravinnontuotannon heikkeneminen keskeisten viljelyalueiden sademäärien vähetessä ja haihdunnan kasvaessa ovat laskelmien mukaan kasvava ongelma Välimeren alueella, suurimmassa osassa Afrikkaa, Australiassa, Kiinassa, Intiassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Merkittävä osa maailman väestöstä asuu rannikoille rakennetuissa kaupungeissa, joita meriveden pinnan nousu ja myrskytulvat uhkaavat.

Afrikan väestön on arvioitu kasvavan miljardista neljään tällä vuosisadalla. Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja siitä seurannut ruoan hinnan nousu ovat osaltaan olleet vaikuttamassa niin sanotun Arabikevään syntyyn ja tältä osin myös parhaillaan käynnissä olevaan pakolaiskriisiin. Mikäli ilmastonmuutoksen torjunnassa ei onnistuta, nykyinen pakolaisuus on pieni ongelma tuleviin riskeihin verrattuna.”

– Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas

Kirjoitin joulukuussa muun muassa denialismista sekä ongelman ytimiin osuvista ratkaisuista ja sellaisista, jotka eivät osu ytimeen. Nämä teemat jatkuvat numerossa 2/2016 Kilpijärven biologisen aseman johtajan Antero Järvisen vallitsevaa ilmastonmuutosdiskurssia haastavassa kirjoituksessa ”Tiedettä vai pseudotiedettä: tieteentekijän vaihtoehdot”. Järvinen harmittelee, että taikasana ”ilmastonmuutos” pitää nykyään työntää monenlaisiin tutkimuksiin, jotta tutkimus saisi rahoitusta ja huomiota. Muoti-ilmiöiden perässä juoksemiseen tuleekin aina suhtautua halveksien ja tarkoitushakuinen tutkimustulosten manipulointi oman intressien mukaisesti, mihin Järvinen vihjaa, on tuomittavaa. Vaikka en jaakaan hänen skeptisyyttään ilmaston lämpenemistä ja sen vaarallisuutta kohtaan, hänen kirjoituksensa on terävä ja sillä on jotain tarjottavaa niille fakkiintuneille ilmastonmuutoksesta puhujille, joiden mielestä nyt pitää vähentää päästöjä ja ottaa käyttöön toisenlaista tekniikkaa. He nimittäin eivät ole ongelman ytimessä, minkä Järvinen valaisee viittaamalla Bjørn Lomborgin artikkeliin, jonka mukaan ”ilmastotalkoomme – jos ne onnistuisivat optimaalisesti – voisivat laskea lämpötilaa korkeintaan 0,2 astetta vuoteen 2100 mennessä”.

Pariisin ilmastokokouksen tavoitteeksi asetettiin ennennäkemättömän kunnianhimoisesti, että ilmaston lämpeneminen pysäytetään selvästi alle kahden asteen ja tavoitteena on pitää lämpeneminen alle 1,5 asteessa. Sopu tuli helposti, sillä sopimus ei edellytä valtioilta mitään konkreettisia toimia. Jos maat saavuttavat itselleen vapaaehtoisesti asettamansa päästötavoitteet, lämpeneminen hidastuu siis 0,2 asteella. Mitä sitten? Kuten Järvinen toteaa:

”Joka tapauksessa on hyvä muistaa, että ilman ihmispopulaation muutosta, eli väkimäärän kääntymistä laskuun, »ilmastonmuutosta» saati ympäristöjen tuhoutumista ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei voida estää.”

Biologi ei ehkä tunne täysin ilmastonmuutosta ja sen dynamiikkaa, mutta hänen erikoisalaansa onkin elämä.