Köyhää väkeä

Helsingin Sanomien yleisönosastossa julkaistiin perjantaina kirjoitus, joka pani miettimään, mitä köyhyys on – ja mitä pahaa siinä on. Kirjoittaja oli jonottanut kymmenen vuotta, ennen kuin hän oli päässyt asumaan nykyiseen asuinpaikkaansa, Helsingin Kalasatamaan. Hän kertoo, että siihen hänellä oli sairaanhoitajan tuloillaan varaa, mutta ihmettelee, kenellä on varaa asua Helsingin uusilla asuinalueilla Vallilan konepajojen luona, Töölössä, Keski-Pasilassa, Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Kirjoittajan mukaan sairaanhoitajan tuloilla se ”ei ole mitenkään mahdollista”. Hyväksyn väitteen, vaikka jäänkin ihmettelemään, miten se kirjoittajan osalta oli mahdollista.

Suurista tuloeroista voi mielestäni aiheutua ongelmia. Jos yhteiskunnan sosiaalinen koheesio järkkyy ja hajoaa, epäluottamus ja katkeruus lisääntyvät, voi köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu haitata vakavasti yhteiskunnan toimintaa ja ihmisten viihtyvyyttä. En halua eristettyjä, rikkaiden asuinalueita ja hökkelikyliä Suomeen.

Kirjoittaja kertoo ”kaupunkilaisena”, että hän elää kuten ”sairaanhoitajan tuloilla on varaa”. Tämä tavallisen kansan edustaja valittelee, että keskivertoihmisellä ei ole varaa elää säällistä elämää, mutta antaa ymmärtää, että jokin hämärä riistäjäryhmä luultavasti hyötyy tästäkin. Kirjoittaja tosin toteaa, että ei itse elä erityisen askeettisesti:

”Toki voi aloittaa yksiöstä ja asua ahtaasti. Voi olla matkustelematta ja muutenkin nuukailla joka asiassa, mutta antaako tämä kuluttamiseen ja elämyshakuiseen kulttuuriin sitoutunut yhteiskunta siihen mahdollisuuksia? Ympäristön paineet voivat olla todella kovat.”

Jos olen nyt ymmärtänyt oikein, tämä tavallisen kansan edustaja asuu uudessa ja ei-ahtaassa asunnossa Helsingin kantakaupungissa. Hänellä on vakituinen työ ja hän matkustelee. Hän ei nuukaile joka asiassa, vaan kuluttaa ja elää elämyshakuista elämää. Ja harmittelee sitä, että jollakin on vielä enemmän. On se vääryys ja yhteiskunta on syyllinen!

Itse en harrasta matkustelua. Elän varsin vaatimattomasti, ja uskon, että voin sanoa, etten ole sitoutunut kulutukseen ja elämyshakuisuuteen. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme kyllä vaatii kulutusta, jota toisenlainen yhteiskunta ei vaatisi. Ennen vanhaan parin kilometrin päässä lähikylässämme oli kauppoja, joista sai vaikka mitä. Nykyään pitää mennä ruokakauppaan lähes kymmenen kilometrin päähän ja muita tavaroita varten kaupunkiin yli kahdenkymmenen kilometrin päähän. En ole saanut järjestettyä asioitani niin, etten tarvitsisi autoa. Eli kyllä, yhteiskunta ja kulttuuri vaativat jotakin. Mutta ympäristöni ei ole koskaan painostanut minua matkustelemaan. Sukulaiseni, tuttavani tai valtiovallan edustajat eivät ole vaatineet minua elämään tuhlailevammin. Jospa onkin niin, että henkilön kokema paine riippuu hänestä itsestään? Joku voi kokea kauhean stressaavana, että kaveri käy lomalla. Nyt minunkin täytyy! Sitten kun säästämään pyrkivä henkilö retkahtaa, syyllinen on yhteisö ja sen tuottama paine. Ei toki henkilö itse. Eihän se alkoholistikaan joisi, mutta kun…

On vastenmielistä ja erittäin vahingollista, että itsetarkoituksellista kulutusta ihaillaan ja tavoitellaan. Ihminen, jolla menee hyvin ja jolla on kaikki, mitä arjessa tarvitaan, mutta joka valittaa, kun jollakulla muulla jossakin taitaa olla enemmän tavaraa, on suhteellisuudentajuton, itsekeskeinen ja tylsämielinen kitisijä. Näiden näköalattomien, ajattelemattomien öykkäreiden massojen vuoksi luonnonvarojen kulutus on kestämättömällä tasolla ja koko luomakunta uhattuna. Selityksiä heiltä ei puutu – jotkut kuluttavat enemmän kuin minä ja sitä paitsi yhteiskunta ei anna muuta mahdollisuutta. Olen ajatellut, että ei kannata jatkaa samaa rataa, mutta paine on todella kova. Ja niin edespäin.

Jos köyhyys ajatellaan yksinomaan suhteellisesti, sitä ei määritelmällisesti voi ikinä poistaa. Jotkut tulevat aina olemaan köyhempiä kuin toiset. On vaarallista vaatia, että köyhyyttä pitäisi suuressa mittakaavassa vähentää, kun maapallon tilanne on mitä on. Täysin moraalitonta on nostaa ”köyhiä” ”köyhyydestä”. Ensimmäisen maailman tilanteessa se tarkoittaa, että vaaditaan, että köyhilläkin pitää olla uudet älypuhelimet, kun muillakin on. Uuden rihkaman saaminen on ihmisoikeus! Miksen mä saa, epistä! Kun ajattelee, millaiseen maailmaan ja mistä syistä YK:n ihmisoikeusjulistusta kirjoitettiin, voi kysyä, pyörivätkö sen laatijat haudoissaan...

Alkuperäisiä ihmisoikeuksia olivat sellaiset asiat kuin sananvapaus, orjuuden ja kidutuksen kieltäminen sekä hallinnon perustuminen lakiin eikä mielivaltaan. Tervetuloa 2000-luvulle: suomalaisten ihmisoikeus on shoppailla ja elää makeaa elämää. Pisto tuntuu sydämessä, kun ajattelee kehitysmaalaisia, joten tehdäänpä siitä yleismaailmallinen ihmisoikeus: kaikilla on oikeus tulla Suomeen ja täällä me sitten yhdessä shoppailemme. Tällaisia näkemyksiä köyhyydestä ja ihmisoikeuksista on oikeasti olemassa. Ne eivät valitettavasti ole marginaalisia vaan yllättävän yleisiä ajatuksia. Järkytyin, kun näin Lapsenoikeudet.fi-sivuston mainoksia. Sivuston rahoittaa Suomen valtio ja sitä ylläpitävät monet lastensuojelusta kiinnostuneet järjestöt, muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ja Suomen UNICEF. Tällaisia ongelmia suomalaisilla lapsilla on:

 

Huomatkaa, että ongelma on köyhyys. Ongelma on, että lapsella ei ollut hienompaa puhelinta. Ongelma löytyi kiusatusta, ei kiusaajista. Lastensuojelujärjestöt tuntuvat ajattelevan, että jos kiusattu muuttuu paremmaksi, häntä ei sitten kiusata. Minkä sanoman tämä välittää lapsille? Tulette onnellisiksi, kun hankitte uuden puhelimen?

Toisessa videossa lapsi on jo saanut älypuhelimen, mutta se ei vielä riittänytkään onneen:

Taisin olla väärässä. Tällä propagandavideolla yhteiskunta painostaa kulutuskeskeiseen elämään. En tiedä, ketkä ovat videon kohderyhmänä, mutta tällaisen pinnallisen materialismin tyrkyttäminen, etenkin lapsille, on sairasta.

Jos köyhillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka elävät säästeliäästi, eivät hanki tavaroita joita eivät tarvitse, eivät matkustele muuten vain, eivät tuhlaile luonnonvaroja elämyksiään varten, eivätkä pysty seuraamaan kaikkia muotivillityksiä, niin mitä pahaa tällaisessa köyhyydessä on?