maanantai 11. tammikuuta 2016

Voi poikani, kunpa tietäisit…


”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
– valtakunnankansleri Axel Oxenstierna

Nämä sanat tulivat mieleeni, kun näin sunnuntain Helsingin Sanomien taloussivujen reportaasin, jossa seurattiin toimittaja Tuomas Niskakangasta, joka luki valtion talousarvioesityksen. Kyse on erikoisesta asiasta, jonka kummallisuutta havainnollistetaan kuvittamalla juttu seitsemällä kuvalla Niskakankaasta, joka lukee budjettikirjaa eri tilanteissa. Hän käy Kesärannassa tilaisuudessa, jossa hänelle sanotaan, että eihän kukaan sitä lue ja ihmetellään, onko Niskakangas masokisti vai yrittääkö hän päteä. Pääministerikin huomaa, että toimittajalla on talousarvioesitys mukanaan ja nauraa tälle. Niskakangas käy myös valtiovarainministeriössä haastattelemassa virkamiehiä budjetista. Lähtiessään hän vielä kysyy, lukeeko joku ministeriön virkamiehistä budjettikirjan. Budjettipäälliköt pudistelevat päätään ja sanovat, että jollakin osastolla saattaa olla joku tekninen henkilö, joka lukee kirjan. Niskakangas kysyy vielä, että ketkä sitten kirjan sisällön tuntevat. Vastaus on, että muutama virkamies valtiovarainministeriössä ja valtiovarainvaliokunnassa.

On jotenkin huumaava, mutta – kun ottaa huomioon lakien ja asiakirjatekstien määrän – täysin looginen ajatus, että lait ja budjettiesitykset laaditaan ministeriössä, jossa muutama henkilö on ne lukenut. Hallitus, jonka ministereistä yksikään ei ole lukenut esitystä, esittelee asian eduskunnalle. Eduskunta, jonka kahdestasadasta edustajasta yksikään ei ole lukenut esitystä, hyväksyy sen. Kansalaiset, joista kukaan ei ole lukenut asiakirjoja, joutuvat elämään niiden mukaan ja sovittamaan elämänsä niihin. Ketkä tätä maata hallitsevat? Ei tämä ole kritiikkiä, haluaisinpa vain tietää nimet!

Tästä tulee mieleeni Michael Mooren dokumentti Fahrenheit 9/11, jossa haastateltava kertoo, että Patriot Act oli valmiina odottamassa. Kukaan kongressissa ei lukenut sitä. Laki valmisteltiin ja painettiin keskellä yötä ja kun kongressiedustajat tulivat aamulla töihin, se jo hyväksyttiin. Moore tenttaa kongressiedustajia siitä, lukivatko he esitystä ja miksi eivät. Vastaukset ovat pysäyttäviä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti