Edistysuskon älykkyys

Mäntsälän kunnan elinkeinoavustusyhtiön johtajan tehtävästä muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Pekka Tikka kirjoittaa ahkerasti ”Historia jatkuu…” -blogia. Hän kirjoitti toissapäivänä konservatiivisuuden ja alhaisen älykkyysosamäärän suhteesta. Tikka viittaa vuonna 2012 julkaistuun kanadalaistutkimukseen, jonka mukaan niillä, joilla on lapsena matala älykkyysosamäärä, on aikuisena todennäköisemmin ennakkoluuloja ja konservatiivisia asenteita. Hän pohtii kirjoituksessaan avarakatseisia ja rajoittuneita asenteita sen kautta, miten nykyisessä siirtolaisuustilanteessa ihmiset turvautuvat ennakkoluuloihin tai suvaitsevaisuuteen. Kirjoitus on mielenkiintoinen ja herättää ajatuksia.

Jäin pohtimaan tuota tutkimusta, jonka pohjalta Tikka aloittaa kirjoituksensa. Johtuvatko ennakkoluulot ja muutosvastarinta alhaisesta älykkyysosamäärästä? En osaa vastata, sillä en ole lukenut tutkimusta enkä perehtynyt aiheeseen. Muistan lukeneeni tutkimuksesta, mutta ei lehdistössäkään taidettu kertoa sellaisia asioita kuin miten tutkijat olivat käyttämänsä termit määritelleet, miten yleispätevä tutkimus oli, miten muut tutkijat siihen suhtautuivat ja mitä johtopäätös pohjimmiltaan tarkoittaa ja mikä on sen merkitys. Kyse oli psykologian tutkimuksesta, mutta aihetta voisi lähestyä muistakin näkökulmista (yhteiskuntatieteet, historia). Korostan, että en tunne tutkimusta joten en nyt ota siihen suoraan kantaa. Tämä olisi oma, ehkä mielenkiintoinen aiheensa sekin.

Ensimmäinen tunnevaikutelmani tutkimuksesta luettuani oli, että just joo. Poliittisten jakolinjojen toinen osapuoli onkin vain älykkäämpi ja toinen tyhmempi? Debatti muuttuu turhaksi, kun ei tarvitsekaan vastata toisen vaikeimminkin kumottaviin argumentteihin vaan voi tyytyä ajattelemaan, että olen oikealla puolella ja vastapuoli on viallinen, huono, hänen kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä. Johtopäätös kuulosti asenteelliselta. Se toi mieleeni sanonnan, jonka mukaan konservatiivin mielestä liberaali on hyvä ihminen, jolla on huonoja ajatuksia, mutta liberaalin mielestä konservatiivi on huono ihminen.

Tämän tunnereaktion jälkeen päätin, että en suostu olemaan älykkyysosamäärältäni heikompi ennakkoluuloinen jääräpää, joten yritin ymmärtää tutkimusta. Kyse on vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimuksesta, mikä ei tarkoita, että se on lopullinen totuus. Tieteessä harva asia on varmaa ja lopullista, psykologiakin on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kyse on kuitenkin alan asiantuntijoiden perustellusta, tutkimukseen pohjautuvasta johtopäätöksestä. Ellei ole erikseen syytä epäillä tieteen tutkimuksia ja sitten kumota niitä, on yleensä hedelmällistä ajatella, että tutkimustulokset pitävät paikkansa. Tieteellinen maailmankuva kun ei voi perustua siihen, että olisi henkilökohtaisesti tutustunut kaikkiin teorioihin ja todisteisiin ennen kuin olettaa ne tosiksi. En ole itse todistanut evoluutiota, aineen koostumista atomeista, Belgian olemassaoloa tai sitä, että se on todella kaukosäädin joka niitä televisiokanavia vaihtaa. Tällaiset asiat on kuitenkin mielekästä olettaa tosiksi, jos ei ole syytä olettaa toisin. Joten päätin pohtia asioita sen pohjalta, että kanadalaistutkimus pitää paikkansa.

Älykkäämmät ihmiset ovat siis avarakatseisia, tyhmemmät taas ennakkoluuloisia ja muutosvastarintaisia. Avarakatseiset, älykkäät ihmiset ovat kaivaneet kanavat ja rautatiet, kuivattaneet järvet ja suot, tehostaneet maa- ja metsätalouden ja valjastaneet haltuunsa koko maailman. Tyhmemmät olisivat vain pitäneet asiat ennallaan ja eläneet vaatimattomasti kasvattaen muutamaa kanaa, lehmää ja pientä peltotilkkua viljellen. Tämä on oikeastaan loogista. Enpä koskaan olettanutkaan, että maailmaa mullistavia rakennelmia, Suezin kanavaa, isojakoa, Amerikan löytämistä, polttomoottoria ja niin edespäin, olisi ollut visioimassa ja suunnittelemassa alhaisen älykkyysosamäärän ihmiset. Koko tämä maailman mylläys ja ennakkoluuloton rakentelu, kokeilu ja puuhailu vaativat suurta älykkyyttä. Se vaati avointa mieltä, pitkäjänteisyyttä, uskoa ja uurastusta. Maailman pitäminen sellaisenaan, traditioiden jatkaminen, ei vaadi älykkyyttä. Se vaatii pikemminkin malttia, nöyryyttä ja jumalanpelkoa. Psykologia on tältä osin ehkä oikeassa. Ennen kuin he antavat kapulan luonnontieteilijöille, jotka toteavat, että antakaamme maailma älykkäille ja rakentakaamme heidän suunnitelmansa (kuten on viimeisen parinsadan vuoden ajan asianlaita voittopuolisesti ollut), kapula pitäisi käyttää humanistin kautta, joka pysähtyisi pohtimaan, mitä teemme kapulalla, minne se on menossa ja mikä on sen merkitys.

Humanistina kysynkin, että mitä pahaa on muutosvastarinnassa silloin, kun muutos on huonoa? Elämme maailmassa, jossa ihmisten määrä on kasvanut holtittomiin mittoihin. Tämä kihisevä massa vaatii yhä suurempien luonnonvarojen kaappaamista käyttöön ja niinpä, minne katseen kääntääkin, on vastassa eriasteisia, hallinnasta riistäytyviä ja peruuttamattomia ekosysteemien vaurioitumisia. Tämä kokonaisuus, ekokatastrofi, on aikamme ainoa keskeinen kysymys, siitä on kiinni elämämme ja kuolemamme. Sen edessä on muutosvastarinnan syytä nousta. Maailmaa muokkaavia rakentelijoita on ehkä siunattu suuremmalla älykkyydellä, mutta tämä ei tarkoita, että he olisivat osapuolista viisaampi.