torstai 8. maaliskuuta 2018

Populismista ja nationalismista


Italiassa oli sunnuntaina parlamenttivaalit, joissa mikään vaalikoalitio ei saanut enemmistöä parlamenttiin. Kansallismieliset puolueet nousivat vaaleissa: Lega yli nelinkertaisti kannatuksensa reilu 17 prosenttiin ja samaan koalitioon kuulunut kansalliskonservatiivinen Fratelli d’Italia yli kaksinkertaisti pienen kannatuksensa reilu neljään prosenttiin. Jos jätetään laskematta parlamentin ulkopuolelle jäävät sirpalepuolueet, kansallismieliset saivat siis vaaleissa vajaa 22 prosentin kannatuksen. Vertailun vuoksi Alternative für Deutschland sai 12,6 % kannatuksen viime syksyn liittopäivävaaleissa Saksassa ja Suomessa perussuomalaisten kannatus vuoden 2011 ”jytkyvaaleissa” oli 19 prosenttia.

Legaa, AfD:tä ja perussuomalaisia ollaan kaikkia kuvattu paitsi kansallismielisiksi, myös populistisiksi. Muun muassa Saksan vaalien yhteydessä oli keskustelua siitä, onko AfD "maltillisen maahanmuuttokriittinen" vai onko sen ytimessä radikaalisti toisenlaisen maan luominen. Tällaisia pohdintoja ei tietenkään voi tehdä mustavalkoisesti vaan puolueissa on kummankinlaisia toimijoita. Monet Euroopan kansallismieliset puolueet ovat populistisia siinä mielessä, että niissä on ideologisen spektrin eri laidoilta monenlaista ajattelua. Nykypäivän Euroopan nationalistiset populistipuolueet ovat keskittyneet maahanmuuton ja EU:n välittömiin uhkiin, mutta niillä ei luonteidensa vuoksi ole välttämättä koherenttia poliittista kokonaisnäkemystä. Populistipuolueilla esimerkiksi talousnäkemykset saattavat olla häilyviä. Poliittiset kommentaattorit ja kaiken maailman fasismintutkijat yrittävät usein paljastaa, että populistipuolue on ytimeltään ideologisen nationalistinen. Eteeni tuli uutinen, jonka pohjalta voi miettiä populismin ja ideologisen nationalismin suhdetta.

Kymmenen miljoonan asukkaan Lombardia on Italian suurin hallintoalue. Se sijaitsee Pohjois-Italiassa ja sen pääkaupunki on Milano. Alueen oman presidentinvaalin yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua. Samoin kuin AfD:n yhteydessä väitettiin, että puolueessa oli kova linja tai että se oli ytimeltään kova ja piti yllä maltillisempaa "naamiota", Lombardian presidentinvaalin alla sattui kohu, jonka jotkut ajattelivat, että antoi vilkaisun Legan "naamion" alle. Legan presidenttiehdokas Attilio Fontana pyrki eräässä tilaisuudessa perustelemaan, miksi maahanmuuttoa on rajoitettava. Hänen perustelunsa oli:

"Emme voi ottaa enempää, koska jos otamme, emme ole enää me, sosiaalinen ja etninen todellisuutemme muuttuu. Heitä on paljon enemmän kuin meitä ja he haluavat pitää valloittamastaan reviiristään kiinni paljon määrätietoisemmin kuin me omastamme.

Meidän on päätettävä, tulisiko etnisyytemme, valkoisen rotumme, yhteisömme, jatkaa olemassaoloaan vai tulisiko niiden antaa pyyhkiytyä pois."

Fontanaa vastaan alkoi fasisti-rasisti -syytösten ryöppy ja hän kuvaili myöhemmin "valkoisesta rodusta" puhumista lipsahdukseksi. Legan virallinen vaatimus, jota Fontanakin lausunnollaankin pyrki perustelemaan, on laittomasti maassaolevien poistaminen maasta, mikä ei ole vielä sinällään kovin radikaali vaatimus vaan määritelmällisesti täysin nykyisen lain hengen mukainen. Legan voisi sanoa olevan maahanmuutto- tai kansallisuusasioissa olennaisesti perussuomalaisten linjalla. Vaikka tämän presidenttiehdokkaan perääntyminen ja anteeksipyytely eivät anna kuvaa kovin määrätietoisesta ja tiukan ideologisesta nationalistipuolueesta, herää kuitenkin kysymys, kuuluuko tällainen häilyvyys populistiseen puolueeseen ominaisuutena. Onko tarkoitus vihjata ja antaa ymmärtää ihmisille jotain syvempää kuin mitä suoraan sanotaan? Esimerkiksi Jussi Halla-aho määritteli aikoinaan suomalaisuuden näin:

"Myönnän, että en osaa määritellä "suomalaista". Silti minulla on vahva intuitio, jonka pohjalta tunnistan kyseisen joukon. Oleellista on, että vastaava intuitiivinen käsitys on myös niillä, jotka tarkoituksenmukaisuussyistä kiistävät "suomalaisuuden" olemassaolon."


Itse olen yrittänyt herättää perussuomalaisen liikkeen sisällä ideologista keskustelua, tiedostamista ja määrittelyä, sen suhteen, mitä suomalaisuus, suomalaisen nationalismin keskeinen asia, on. Toisaalta me olemme populistinen puolue. Se edellyttää, että meillä on intuitio siitä, mitä puolustamme ja että kannattajamme ymmärtävät sen. Kaikkea ei ole pakko taivuttaa rautalangasta ja sanoa eksplisiittisesti, vaikka itse monesti olen suosinut sellaista tyyliä.

Niin, mitä siinä Lombardian presidentinvaalissa kävi? Keskustavasemmiston Giorgio Gori otti Fontanan tavoitteen puolustaa valkoista rotua vaaliaseekseen ja rummutti sitä joka paikassa. Fontana sai äänistä 49,7 %, Gori 29 % ja Viiden tähden liikkeen ehdokas 17 %. Saattaa siis olla niin, että varovaisuus, perääntyminen varmuuden vuoksi ja häilyvä tasapainottelu eivät ole välttämättömiä. Eurooppalaiset alkavat olla valmiita vastaanottamaan nationalismin sanoman myös ilman naamioita ja häilyvää tasapainoilua. Valkoisen rodun puolustajaksi ilmoittautuminen ei tuhoa ehdokkaan uskottavuutta vaan niin voi saada vaaleissa noin 50 % kannatuksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti