Italiassa oli sunnuntaina
parlamenttivaalit, joissa mikään vaalikoalitio ei saanut enemmistöä
parlamenttiin. Kansallismieliset puolueet nousivat vaaleissa: Lega yli
nelinkertaisti kannatuksensa reilu 17 prosenttiin ja samaan koalitioon kuulunut
kansalliskonservatiivinen Fratelli d’Italia yli kaksinkertaisti pienen
kannatuksensa reilu neljään prosenttiin. Jos jätetään laskematta parlamentin
ulkopuolelle jäävät sirpalepuolueet, kansallismieliset saivat siis vaaleissa
vajaa 22 prosentin kannatuksen. Vertailun vuoksi Alternative für Deutschland sai
12,6 % kannatuksen viime syksyn liittopäivävaaleissa Saksassa ja Suomessa perussuomalaisten
kannatus vuoden 2011 ”jytkyvaaleissa” oli 19 prosenttia.
Legaa, AfD:tä ja perussuomalaisia
ollaan kaikkia kuvattu paitsi kansallismielisiksi, myös populistisiksi. Muun
muassa Saksan vaalien yhteydessä oli keskustelua siitä, onko AfD
"maltillisen maahanmuuttokriittinen" vai onko sen ytimessä radikaalisti
toisenlaisen maan luominen. Tällaisia pohdintoja ei tietenkään voi tehdä
mustavalkoisesti vaan puolueissa on kummankinlaisia toimijoita. Monet Euroopan
kansallismieliset puolueet ovat populistisia siinä mielessä, että niissä on
ideologisen spektrin eri laidoilta monenlaista ajattelua. Nykypäivän Euroopan
nationalistiset populistipuolueet ovat keskittyneet maahanmuuton ja EU:n välittömiin
uhkiin, mutta niillä ei luonteidensa vuoksi ole välttämättä koherenttia poliittista
kokonaisnäkemystä. Populistipuolueilla esimerkiksi talousnäkemykset saattavat olla
häilyviä. Poliittiset kommentaattorit ja kaiken maailman fasismintutkijat yrittävät
usein paljastaa, että populistipuolue on ytimeltään ideologisen
nationalistinen. Eteeni tuli uutinen, jonka pohjalta voi miettiä populismin ja ideologisen
nationalismin suhdetta.
Kymmenen miljoonan asukkaan
Lombardia on Italian suurin hallintoalue. Se sijaitsee Pohjois-Italiassa ja sen
pääkaupunki on Milano. Alueen oman presidentinvaalin yhteydessä käytiin
mielenkiintoista keskustelua. Samoin kuin AfD:n yhteydessä väitettiin, että
puolueessa oli kova linja tai että se oli ytimeltään kova ja piti yllä
maltillisempaa "naamiota", Lombardian presidentinvaalin alla sattui
kohu, jonka jotkut ajattelivat, että antoi vilkaisun Legan "naamion"
alle. Legan presidenttiehdokas Attilio Fontana pyrki eräässä tilaisuudessa
perustelemaan, miksi maahanmuuttoa on rajoitettava. Hänen perustelunsa oli:
"Emme voi ottaa enempää, koska jos otamme, emme ole enää me, sosiaalinen ja etninen todellisuutemme muuttuu. Heitä on paljon enemmän kuin meitä ja he haluavat pitää valloittamastaan reviiristään kiinni paljon määrätietoisemmin kuin me omastamme.Meidän on päätettävä, tulisiko etnisyytemme, valkoisen rotumme, yhteisömme, jatkaa olemassaoloaan vai tulisiko niiden antaa pyyhkiytyä pois."
Fontanaa vastaan alkoi fasisti-rasisti
-syytösten ryöppy ja hän kuvaili myöhemmin "valkoisesta rodusta"
puhumista lipsahdukseksi. Legan virallinen vaatimus, jota Fontanakin lausunnollaankin
pyrki perustelemaan, on laittomasti maassaolevien poistaminen maasta, mikä ei
ole vielä sinällään kovin radikaali vaatimus vaan määritelmällisesti täysin
nykyisen lain hengen mukainen. Legan voisi sanoa olevan maahanmuutto- tai
kansallisuusasioissa olennaisesti perussuomalaisten linjalla. Vaikka tämän presidenttiehdokkaan
perääntyminen ja anteeksipyytely eivät anna kuvaa kovin määrätietoisesta ja
tiukan ideologisesta nationalistipuolueesta, herää kuitenkin kysymys, kuuluuko
tällainen häilyvyys populistiseen puolueeseen ominaisuutena. Onko tarkoitus
vihjata ja antaa ymmärtää ihmisille jotain syvempää kuin mitä suoraan sanotaan?
Esimerkiksi Jussi Halla-aho määritteli aikoinaan suomalaisuuden näin:
"Myönnän, että en osaa määritellä "suomalaista". Silti minulla on vahva intuitio, jonka pohjalta tunnistan kyseisen joukon. Oleellista on, että vastaava intuitiivinen käsitys on myös niillä, jotka tarkoituksenmukaisuussyistä kiistävät "suomalaisuuden" olemassaolon."
Itse olen yrittänyt herättää
perussuomalaisen liikkeen sisällä ideologista keskustelua, tiedostamista ja
määrittelyä, sen suhteen, mitä suomalaisuus, suomalaisen nationalismin keskeinen
asia, on. Toisaalta me olemme populistinen puolue. Se edellyttää, että meillä
on intuitio siitä, mitä puolustamme ja että kannattajamme ymmärtävät sen.
Kaikkea ei ole pakko taivuttaa rautalangasta ja sanoa eksplisiittisesti, vaikka
itse monesti olen suosinut sellaista tyyliä.
Niin, mitä siinä Lombardian presidentinvaalissa
kävi? Keskustavasemmiston Giorgio Gori otti Fontanan tavoitteen puolustaa valkoista
rotua vaaliaseekseen ja rummutti sitä joka paikassa. Fontana sai äänistä 49,7
%, Gori 29 % ja Viiden tähden liikkeen ehdokas 17 %. Saattaa siis olla niin, että
varovaisuus, perääntyminen varmuuden vuoksi ja häilyvä tasapainottelu eivät ole
välttämättömiä. Eurooppalaiset alkavat olla valmiita vastaanottamaan nationalismin
sanoman myös ilman naamioita ja häilyvää tasapainoilua. Valkoisen rodun
puolustajaksi ilmoittautuminen ei tuhoa ehdokkaan uskottavuutta vaan niin voi
saada vaaleissa noin 50 % kannatuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti