Umpikuja

Sisäasiainministeri Orpo totesi Yleisradion haastattelussa, että EU-komissio aikoo siirtää Välimeren yli tulevia turvapaikanhakijoita tasaisesti ympäri Unionia. Tavallisesti tämä vaatisi kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän, mutta komissio aikoo vedota siihen, että käynnissä on hätätila, jolloin hyväksymiseen riittää määräenemmistö. Orvon mukaan ”näyttää siltä, että määräenemmistö Euroopassa on tämän velvoittamisen takana”. Suomi vastustaa pakollista turvapaikanhakijoiden taakanjakoa (sitä sanaa siitä tosiaan käytetään), mutta ministeri Orpo toteaa haastattelussa, että ”saattaa olla, että riippumatta meidän kannastamme tämä velvoite tulee”.

Unionin taakanjakomekanismi olisi välittömästi luultavasti vain pieni muutos nykytilaan. Ensimmäisellä kaksivuotiskaudella Suomen tulisi ottaa noin 800 turvapaikanhakijaa ja noin 300 pakolaista. On ollut puhetta, että Suomi leikkaisi vastaavasti pakolaiskiintiötään, jolloin Suomen maahanmuuton määrä ei lisääntyisi. Kuitenkin se, että suunnitelman ensimmäinen kausi kestää kaksi vuotta eikä Suomen kannalla ole asiassa merkitystä, osoittaa, että järjestelmä on tarkoitettu pysyväksi. Se siirtää päätösvallan Suomen maahanmuuttopolitiikasta Brysseliin. Sen jälkeen suomalaiset eivät voi enää vaikuttaa siihen, millainen maa Suomi tulevaisuudessa on.

Suomen hallitus ja siis myös eduskunta vastustavat komission esittämää taakanjakomekanismia. Sitä vastustaa myös Suomen kansa (60 prosenttia vastustaa, 31 prosenttia kannattaa, HS 14.6.2015 s. A16). Tämän näkemyksen mukaisesti suomalaiset valitsivat itselleen kansanedustajat, jotka eivät taakanjakoa kannata, ja tätä heijastaen Suomeen on muodostettu hallitus, joka myös vastustaa sitä.

Europarlamentilla ei ole tässä asiassa toimivaltaa, joten europarlamenttivaalien tuloksilla ei ole väliä. Jos komissio vetoaa hätätilaan, myöskään Suomen hallituksen, ministerien ja eduskunnan tahdolla ei ole väliä. Asia päätetään Brysselistä riippumatta siitä, mitä mieltä Suomen kansa, Suomen valtio ja kaikki Suomen valtiolliset instanssit ovat. Suomi on alistettu ja lyöty. Poliitikot eivät voi tehdä asialle mitään.

Olen tähän asti pitänyt äänestyspäätöstä tehdessäni tärkeysjärjestyksessä seuraavia kriteereitä:

1. Maailman vakavin ongelma on liikakansoitus. Maapallon väkiluku on saatava laskemaan.
2. Vallalla oleva talousjärjestelmä on itsetuhoinen. On siirryttävä teollisuusyhteiskunnasta maatalousyhteiskuntaan.
3. Ekokatastrofi aiheuttaa laajaa tuhoa, joka ei ole enää vältettävissä. Tässä tilanteessa on yritettävä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Suomen on pysyttävä mahdollisimman erillään maailman ongelmista.

Kohtia yksi ja kaksi ei ole mahdollista edistää äänestämällä. Olen turvautunut siihen, että kohtaan kolme liittyy kuitenkin sellaista tervettä kansallista itsekkyyttä, että sen ajaminen on mahdollista. Olen äänestänyt perussuomalaisia, koska siten on mahdollista estää Suomea menemästä mukaan ehkä ainakin kaikista pahimpiin Unionin hullutuksiin. Ennen kaikkea puolue vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa. Massasiirtolaisuus kehitysmaista Eurooppaan kytkee Euroopan lopullisesti pahenevan väestökriisin kanssa kamppailevien kehitysmaiden kohtaloon. Jos Afrikka ja Lähi-itä romahtavat, meidän eurooppalaisten velvollisuus jälkipolviamme ja ihmiskuntaa kohtaan on, että emme anna Euroopan romahtaa niiden mukana.

Jos komissio toimii kuten se Orvon mukaan näyttäisi toimivan, kohtaa kolmekaan ei ole enää mahdollista edistää äänestämällä. Kansan tahdolla, vaaleilla ja parlamentaarisesti toimineella, maltillisella maahanmuuttokritiikillä ei ole enää mitään arvoa. Äänestämisestä tulee turhaa.