tag:blogger.com,1999:blog-3409555325123236095.post7839666708572862667..comments2022-03-04T10:34:04.045+02:00Comments on Vega: Miksi?N. A. Saramohttp://www.blogger.com/profile/12955201942258424029noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3409555325123236095.post-63930292762156447132015-04-26T22:38:38.681+03:002015-04-26T22:38:38.681+03:00Totta, meneillään oleva ekokatastrofi ei tuhoa kai...Totta, meneillään oleva ekokatastrofi ei tuhoa kaikkea elämää ja etenkin koko planeettaa ei ihminen sentään saa hävitettyä. Pasi Toiviainen kirjoittaa kirjassaan »Ilmastonmuutos. Nyt» myös, että vaikka mitä olisi edessä, monet meren eliöt ja bakteerit varmasti selviävät. Se on lohdullista siinä mielessä, että se osoittaa, että siinä mihin ihminen pystyy, on rajansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmisen aiheuttama hävitys ei voi olla kirjaimellisesti totaalinen. Mutta psykologisesti tämä tuskin kuoleman edessä lohduttaa, ei ainakaan minua. Jos "tämä ihmisen maailma", Pekka Kuusta lainatakseni, ei jatku, mihin sitten voi turvautua kuoleman ajatuksen edessä? Itsekästä kyllä, mutta jatkuvuuden tunteeseen ei riitä, että bakteerit, nilviäiset ja hiekanjyvät jatkavat olemassaoloaan.<br /><br />Juuri siksi, että tiede (ja siis teknologia ja teollisuus) on nykyiset ongelmat aiheuttanutkin, en uskaltaisi siihen luottaa. Maatalousyhteiskunnassa elettiin 10 000 vuotta, se on koeteltu yhteiskuntamalli. Teollinen yhteiskunta on nyt ollut riesanamme parisataa vuotta ja sen seuraukset hirvittävät. Jos pelaisimme ainoastaan varman päälle, teollisen yhteiskunnan säilyttämistä ei harkittaisikaan, vaan kaikki uusi hylättäisiin vaarallisena. Kokonaista yhteiskuntajärjestelmää ei toki hetkessä hylätä, joten ainakin siirtymävaiheessa olisi aiheellista käyttää uusiutuvaa sähkövoimaa ja muuta mitä teknologinen kehitys turvaksemme tuokaan.<br /><br />Pidän kuitenkin dynaamista, muuttuvaa maailmaa paitsi käytännön syistä biosfäärille vaarallisena, myös ihmiselle henkisesti soveltumattomana. Staattinen maailma tarjoaa kaikille selustaksi turvallisuudentunnetta, mutta mahdollisti silti myös seikkailut vaihtelunhaluisille. Aikana, jolloin elämän päänäyttämö oli kylänraitti, tori ja sunnuntaikirkko, matkustus oli todellinen elämys. Mutta onko tähän enää paluuta?<br /><br />Maatalousyhteiskunta ei pystyisi elättämään nykyistä seitsemää miljardia ihmistä. Mutta pidemmän päälle siihen ei pysty teollinen yhteiskuntammekaan – joka tietenkin on sekin "maatalousyhteiskunta" siinä mielessä, että maatalouden tuotanto ihmiset elättää, ei teollisuuden. Joka tapauksessa ainoa tulevaisuus on ihmisten määrän väheneminen. Jos ihminen ei tätä itse saa aikaan, luonnon mekanismit aiheuttavat sen. Seuraukset ovat sitä hirvittävämmät, mitä vähemmän väkiluvun vähenemistä pyritään itse saamaan aikaiseksi. Saattaa olla, että toivoa ei ole, mutta moraalinen velvollisuutemme on pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti laskea väkilukua. Maailmanhallitusta ei ole, joten maailmanlaajuista syntyvyyden säännöstelyä ei voida ottaa käyttöön, mutta me Suomessa voimme yrittää pelastaa edes itsemme. Saisin sielunrauhan, jos Suomi pysyisi erossa maailman ongelmista ja turvaisi oman selustansa.N. A. Saramohttps://www.blogger.com/profile/12955201942258424029noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3409555325123236095.post-73839525778056858082015-04-26T18:59:24.879+03:002015-04-26T18:59:24.879+03:00Onneksi sentään ihminen ei voi tunaroida niin paha...Onneksi sentään ihminen ei voi tunaroida niin pahasti, että tuhoaisi kaiken elämän maapallolta. Pienimmät bakteerit ja muut eliömuodot, joista ihminenkin on kehittynyt, kyllä selviävät lähes mistä tahansa katastrofista minkä ihminen voi aiheuttaa. Vielä ei onneksi (kai?) ole teknologiaa, jolla koko planeetta voitaisiin hävittää avaruudesta. Ja onhan siellä valtamerten pohjallakin vaikka mitä elämää. Kuten ihminen on syntynyt dinosaurukset hävittäneen meteoriitin aiheuttamasta luonnonkatastrofista, selviää kyllä elämä ihmisen aiheuttamista katastrofeista. Kunnes auringolta loppuu polttoaine, mutta tämä on jo hyvin kaukaista tulevaisuutta. <br /><br />Eksponentiaalisen kasvun rajat ovat jo ovella ja on selvää, että jokin iso ja todennäköisesti inhottava muutos tulee tapahtumaan vielä meidän elinaikanamme, tai viimeistään lastemme elinaikana. Ihmisiä on niin paljon, että menneeseen ei voida enää palata mitenkään. Halpojen energiavarojen huvettua ei kyllä voida jatkaa nykyistäkään menoa. Aina voi optimistisesti toivoa, että tiede keksii tavan hoitaa asiat kuntoon, mutta nähtäväksi jää mitä negatiivisia seurauksia tällaisilla ratkaisuilla sitten on. Tiedehän on nykyisetkin ongelmat aiheuttanut..<br /><br />olen päättänyt sokeasti luottaa markkiniavoimiin, jotka ovat vastuussa nykyisestä elämäntyylistämme. Uusuituvan energian määrää on lisätty varovaisesti viime aikoina, ja kunhan halvempien energioiden määrä alkaa huveta ja hinnat kohota niin eiköhän niihin panosteta niin paljon, että jonakin kauniina päivänä meillä on rajattomasti uusuituvaa energaia saatavilla. Kun muut raaka-aineet hupenevat, on kannattavampaa kierrättää ja materiaaleja aletaan käyttää tehokkaammin. Mikäli tässä ei onnistuta, joudutaan taantumuksellisesti palaamaan entiseen mikä tarkoittaa niin hirvittäviä seuraksia, että en kyllä halua niitä nähdä tai kokea. Kisselihttps://www.blogger.com/profile/17787401388998234101noreply@blogger.com